sunnuntai 24. syyskuuta 2017

LEFFASUOSITUS: IKITIE

Kaikki vähänkään historiasta kiinnostuneet katseet tänne suuntaan! Leffoissa pyörii tällä hetkellä aikamoinen helmi, joka sun on nähtävä. Kaikki viime aikoina nähdyt leffat tuntu vaan niin mitättömiltä tän rinnalla ja onhan se nyt ihan ymmärrettävääkin. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Kaikki muistaa historian tunneilta vielä muilutukset? Voiko niitä olla ees unohtamatta... Lapuan liike oli aikoinaan reagointia kommunismiin ja sen avulla yritettiin muiluttaen pelotella kommunisteja. Ja kyseessähän ei ollut mikään kevyen sortin pelottelutaktiikka, sillä liike sieppas ja pahoinpiteli muilutettavansa, välillä jopa muilutettava menetti henkensä. Yhtenä tunnetuista kyyditetyistä oli meidän yksi entisistä presidenteistä, nimittäin Ståhlberg vaimoineen. Sitä ei pysty käsittään, miten toinen ihminen voi tehdä moista toiselle... Ja vielä hullummakshan homma meni luvatussa maassa.

Elokuvan päähenkilölle, Jussi Ketolalle, kävi tuuri muilutuksen suhteen, sillä Antti meinattiin ampua, mutta hän pääsikin luoteja pakoon idän suuntaan. Seuraavan kerran Ketola herää venäläisessä sairaalassa, jossa kotiin pääsy tuntuu vielä mahdolliselta, mutta eipä hetkeäkään, kun hän saakin itelleen uuden nimen - "Neuvostoliitossa Jussi Ketolaa ei oo enää olemassa, vaan sä oot nyt Jussi Kari.", totes Kallonen jotakuinkin näin sanoin. Pakko heittää muuten kunniamaininta Hannu-Pekka Björkmanille ihan huikeesta roolisuorituksesta Kallosena, joka oli lähes läpeensä paha Stalinin kätyri.

Kuva Finnkinon sivuilta.

Jussi Kari pakosta roudataan erääseen kolhoosiin, jossa suurin osa muista asukeista oli amerikansuomalaisia ja he alkavat yhdessä rakentaan paratiisivaltioo. Ketola ei suinkaan ollut unohtanut entistä perhettään, jonka luokse niin paljon yritti päästä, mutta uppoutui rooliinsa Jussi Karina niinkin vahvasti, että päätti perustaa toisen perheen rajan toiselle puolen. Yritän varsin epätoivosesti olla provosoitumatta edellisestä, sillä sellasta se elämä vaan oli sillon ja olihan se nyt jotenkin yritettävä jatkaa elämäänsä, kun ei vanhaankaan ollut enää pääsyä...

Loppujen lopuks paratiisivaltio pettikin rakentajansa  ja alko ihan järkyttävät telotukset joukkohautoihin. Taas saan tuumata, että en tuu ikinä ymmärtään ihmisen halua murhata kylmästi... Telotuksissa murhattiin amerikansuomalaisista siirtolaisista netistä yhteenvetona löydettyjen lukujen mukaan noin 2000 ihmistä ja noin 15000 suomalaisesta lähes puolet menetti henkensä vainoissa. Aika hullua, eikö?

Mä en voi sanoo, että leffalla olis onnellinen loppu, nimittäin leffa päättyy aika järjettömään puhdistukseen Stalinin telotusten tiimoilta, mutta Kallonen päätti säästää Ketolan hengen ja jonkin aikaa hän työskentelikin jonkin sortin orjana, minä lie, Stalinin joukoille. Loppu hyvin kaikki hyvin, kun Ketola pääs karkaan auton kanssa takas rajojen tälle puolen edellisen perheensä luo.

Musta tuntuu, että kaikki muut, jotka tuollon oli leffaa katsomassa kävi lähempänä keski-ikää, mutta jos siellä ruudun toisella puolen sattuu oleen joku muukin kotimaisten, historiaan perustuvien leffojen fiilistelijä, niin iso suositus tälle! Leffahan perustuu Antti Tuurin romaaniin, jonka ajattelin jossain kohtaa hankkia luettavakseni, niin syvälle ytimiin tää leffa osu ja uppos.

Seuraavan kerran palaillaan varmaan vähän kevyemmissä merkeissä, joten nyt toivottelen taas ihanat sunnuntait ja hyvät huomenet! ♥

lauantai 23. syyskuuta 2017

SYKSYN LEMPPARITEET x 4

Teen ystäville lauantaihuomenet ja oikeastaan ihan kelle vaan, kuka tähän postauksen sattuu eksyynkään! Ehkä saan kaikista käännytettyä teeholisteja tän postauksen jäljiltä? Ajattelin tosiaan jakaa teille mun tän syksyn lemppariteet, joista suurin osa onkin jo vanhoja tuttuja mulle, mutta jopa yks uutukainen joukosta löytyy.


Mä aloin parempaa tuttavuutta tekeen eri teemerkkien ja -makujen kanssa vasta parisen vuotta sitten, mutta sekin taival tais alkaa ihan perus vihreetä teetä maistellen ja vasta viime vuonna ostelin ekat oikeesti hyvät makuteet.


Pukan piparminttu-lakritsitee on mun teehyllyn vanhin lemppari ja siihen tutustuinkin jo viime syksynä. Lakritsi uppoo muhun parhaiten myös jätskeissä sun muissakin, niin tottakai tee, joka on maustettu lakritsijuurella pääsee heti testiin. Tästä muodostukin mun ihan ehdoton lemppari eikä oo vielä tän voittanutta! Plussaa söpöstä pakkauksesta. LUE: Lakritsijuurta (jota tee sisältää) tai ylipäätään lakritsia ei suositella ihmisille, joilla esiintyy korkeaa verenpainetta.


YogiTean Immune Support on mulle uusin tuttavuus ja sitä oonkin hörppinyt vasta muutaman kupin verran, mutta oon niin hulvaantunut sen mausta. Vois kuvitella, että kyseinen tee olis kaikkien makujen sekasorto, mutta se onkin ihana, lämmin yhdistelmä eri yrttejä, hedelmiä sekä marjoja. Maku on yllättävän mieto siihen verrattuna, mitä se ehkä kaikista aineksista päätellen vois olla.


Clipperin kamomillatee on toiminut mulla iltasin rauhottavana teenä ja sitä tuleekin juotua tosi usein esimerkiks iltoina, jollon oon päässyt myöhään töistä tai sitä vastoin, jos seuraavan aamuna on aikainen herätys juurikin töihin. En tiedä, onko teen rauhottavuus pelkkää lumetta, mutta ainakin se toimii edes niin, joten pojot tälle.


Vielä yks suositus multa Clipperin teille, sillä tää Nighty Night toimii mulla toisena rauhottajana! Tässäkin varmaan vaikutus on pelkkää lumetta, mutta sekin on parempi, kun ei mitään. Nighty Night sisältää siis rauhottavia ja nukuttavia yrttejä ja toimii mulla mainiosti illalla uneen tuudittajana etenkin sillon, jos on aikanen aamu tiedossa. Vieläpä tuoksuu ja maistuu ihan super hyvältä uniteeks!

Olisko teillä suositeltavia teemakuja testiin? Samalla, kun näitä kulutan kaapin perukoilta olis kiva testailla uusiakin makuja. Onko joku muukin maistanut näitä postauksessa mainittuja? ♥

perjantai 22. syyskuuta 2017

TYYLIÄ RAKENTAMASSA: SE SYYSHUIVI, JOKA MÄTSÄÄ JOKAISEEN TAKKIIN

Taas jatketaan viikonloppua kohti tyyliä rakentamassa -sarjan postauksella, jonka aiemmat postaukset voit kurkata täältä. Pyrin sarjassa esitteleen sitä, mitä mun tyyli jo on, antaa ehkäpä jotain vinkkejä muille edulliseen ja harkittuun vaatekaapin sisältöön sekä nimensä mukaisesti rakentaa myös sitä omaa tyyliä. Tänään me palataan hetkellisesti syyskuun ensimmäiseen päivään, kun jaoin teille vähän syksyn ostoslistaa, joka piti sisällään myös syyshuivin etsintää. Saanen ylpeänä esitellä huivin, joka todella sopii mun kaikkien syys(-/välikausi)takkien kanssa:


Mä en oikein tiedä, että mikä tää väri on? Tämmönen marjapuuron värinen, mutta ehkä inasen tummempi? Kumminkin, pidin jo lähtökohtasesti ihan mahdottomana mun syksyn haastetta löytää se kaikkien takkien kanssa hyvin mätsäävä huivi ja vaikkakin se kauheesti työtä vaati löytää moinen, niin löytypäs silti.


Tää on tosiaan ihan 100% villaa eli toivottavasti tänä syksynä pysyy kaula ihan oikeesti lämpösenä ja ainakin eilen tuli testattua tää lämmikkeenä huovan tavoin kylmässä leffasalissa, kun pian tähän kietautuessa en enää tutissutkaan kylmyydestä, vaan sain tuudittautua suureen, lämpimään halaukseen huivin sisään.

Miks mä liputan luonnonmateriaaleja huiveissa(kin)?

Ihan ensinnäkin voidaan alottaa siitä, että käytänkö mieluummin joka toinen vuosi 20-30 euroo akryylihuiviin, kun hitusen säästämällä lisää rahaa huivia varten voisin saada mitä luultavammin yksilön, joka kestäis hyvänä pidempäänkin kuin vaan muutaman hassun vuoden. Huiveihin pätee vähän sama juttu kuin neuleisiinkin ja nyt se otetaan todelliseen testiin, että kannattaako huiveihinkin panostus.

Luonnonmateriaalit on paljon lämpimämpiä ja voin heti ensimmäisten käyttökertojen jälkeen sanoa, että mun akryylihuivit ei oo suunnilleen koskaan ollu näin lämmittäviä. Taas lähtee mun puolelta yks pojo luonnonmatskuille.

Akryyli nukkaantuu pian käytössä ja nukka on ainakin mun kohdalla ollut tosi vaikeesti poistettavissa akryylineuleista/-huiveista. Mun tän hetkinen talvihuivi, yllättäenkin akryylia, on tosi suttusen näkönen nukkaantumisensa ansiosta, mutta villavaatteet yleensä nukkaantuessaan on ainakin mun kohdalla toimineet paljon paremmin, kun nukan on saanut nyppimälläkin pois eikä sitä synny läheskään yhtä paljon saatika nopeasti verraten akryyliin.

Villa maatuu, akryyli ei.

Vertasin postauksessa akryyliin, sillä suurin osa halppisketjujen huiveista on just sitä akryylia ja kun yleensä ei välttämättä nähdä hintaa pidemmälle. Toki, ne halvemmat akryylihuivit on useimmiten tosi söpöjä ja nättejä enkä väitä, että en itse välttämättä tulisi moisia enää ostamaan, koska varmasti semmonen lähtee mukaan, jos vaan joku mieleenpainuva tulee joskus vastaan.

Nyt taidan suunnata aamukahville ja -palalle, joten ihanaa perjantaita ja viikonloppua! ♥