torstai 18. tammikuuta 2018

VIIKON 5 KOHOKOHTAA

Mun piti jo lauantaina tulla höpiseen teille liittyen mun haasteeseen ostaa vain tarpeeseen, mutta kuten huomaatte se ei oikein mennyt suunnitelmien mukaan ja saa oottaa tälle viikonlopulle. Nukuin taas yöni tosi huonosti viime viikon loppupuolella ja tän viikon alussa jostain syystä sekä työpäivien jälkeen olo on ollut vaan nuutunu. Nyt onneks oli pari vapaapäivää, joiden aikana on nukuttu kunnolla, nähty kavereita ja vietetty poikaystävän kanssa laatuaikaa ihan rauhassa. Viikon blogihiljasuudenkin päätin nyt vapaiden päätteeks rikkoa! Halusin jakaa tän hiljasen viikon lempparijutut teillekin. ♥


♥ Sisustamisesta innostuminen ja pinterestin selailu. Meidän pitäis huomenna laittaa erästä sähköpostia, jotta ehkä muuttosuunnitelmat joskus edistyis ja pääsis sisustaan vihdoin uudemman kerran sitä vähän enemmän omaa, mutta tosin vaan vuokrakämppää.

♥ Parit sisustus- ja kotilöydöt kirpparilta, jotka on ollu ostoslistalla tosi pitkään! Ensinnäkin löysin pari Iittalan tuikkukuppia, joita mielelläni metsästän ihan vaan kirpparilta, vaikka erään tuikkukupin ostinkin viime vuoden puolella uutena. Suurin osa niistä on kumminkin joko saatu tai ostettu kirpparilta, koska onhan ne uutena suht tyyriitä. Löysin myös söpön Arabian teekannun, joka sekin on ollut ostoslistalla pitkään. Myös toi löydös oli ihan huikee, koska olin katsellut teekannuja uutena, mutta niiden hinta on huidellut melkein 100 eurossa, joita olin katsellu, joten en pistä pahitteeks maksaa kirpparilta ostettuna 90 euroo vähemmän... 

♥ Hyvät yöunet monien huonojen unien jälkeen. Siis tää on paras fiilis ikinä, kun saat vihdoin nukuttua yös hyvin! Ootan innolla josko saisin koisia myös ens yön kunnolla. 


♥ Kuten jo viime postauksessa mainitsinkin rikkaudeks sen, kun pääsin kahvitteleen erään työkaverin kanssa, niin listahan vaan jatkuu, kun tänään taas näin Anniinaa asukuvailujen ja kirppiskierroksen merkeissä sekä illasta vielä pitkästä aikaa erästä toista ystävää koiralenkin merkeissä. 

♥ Leffaillat poikaystävän kanssa on ollut hauskoja. Tuntuu, että aina esimerkiks Netflixistä jotain sarjaa katsellessa sitä tekee ohella muuta eikä oikeastaan ees keskity siihen toisen seuraan, mutta nyt jo parina iltana ollaan koneelta Netflixistä laitettu leffa pyöriin ja makoiltu sängyssä samalla ilman kännyköitä. Samalla oot todella siinä toisen seurassa ja kerrankin keskityt kunnolla katsoon myös sitä sarjaa/leffaa.

Nyt taidan suunnata lenkin jäljiltä suihkuun ja ehkä loihtiin jotain pientä iltapalaa, jotta joskus pääsis unillekin. Hyviä unia tai ihanaa perjantaita, millon eksytkään tätä lueskeleen! ♥

torstai 11. tammikuuta 2018

MITEN LÖYTÄÄ TASAPAINO?

Erään ystävän kanssa käydyt keskustelut työn/koulun ja vapaa-ajan tekemisen tasapainosta sai mut miettiin ylipäätään elämän osa-alueiden balanssia vähän enemmänkin. Monilla on varmaan sama juttu kuin mullakin, että meininki on vähän semmonen kaikki tai ei mitään kaiken kanssa. Ei löydetä sitä kultasta keskitietä niiden työ- ja koulujuttujen sekä vapaa-ajan välille eikä myöskään osata ottaa siitä vapaa-ajasta kaikkea irti.


Pohdin kovasti esimerkiks viime vuoden loppua, kun ajattelin tarvitsevani omaa aikaa entistä enemmän. Sillon sitä tarviikin mun mielestä ottaa, mutta joulukuussa aloin miettiin muun muassa mun sosiaalista elämää ja miten kuollutta se oli ollut viime aikoina ihan mun huomaamattani. Aiheutin tilanteen itse, mutta toisaalta en huomannut sen syntymistä lainkaan. Sain toki omaa aikaa myös parisuhteesta, mutta aloin kaipaan yhä enemmän yhteistä tekemistä kavereiden ja poikaystävän kanssa. Miksen tässäkään tilanteessa osannut tasapainotella oman ajan ja kaveriajan kanssa? Miks aina ajaudun jompaan kumpaan ääripäähän? Tilanne eskaloitu loppujen lopuks siihen, että itkin poikaystävälle yöllä just hetkeä ennen vuodenvaihdetta siitä, miten yksinäinen oon.

Sama tilanne mulla on ollut urheilunkin kanssa. Kausittain harrastan urheilua ja sillon, kun sitä harrastetaan, niin painetaan sata lasissa ja sillon, kun ei harrasteta löhötään sohvalla sipsiä mussuttaen turhankin säännöllisesti. Kieltämättä pelkkä ajatuskin alkaa turhauttaan ja sillon viimestään tietää, että jossain olis tapahduttava muutos.


Oonkin miettiny kovasti sitä, että miten mä löytäisin tasapainon kaiken tän välille. Työn, pääsykokeisiin lukemisen ja vapaa-ajan, kavereiden sekä poikaystävän ja oman ajan välille. Nyt mulla on ekaa kertaa kuukausiin ollu ihan tosi hyvä fiilis ja veikkaan, että se on johtunu siitä, että oon viettäny kaverienkin kaa suhteellisen paljon aikaa, mutta oon kans saanu hengailla ihan vaan itekseni sekä tottakai poikaystävän kanssa. Mulla on pitkästä aikaa sellanen fiilis, että kerrankin jaksaa tehdä jotain vapaa-ajallaan muutakin, kun vaan maata sohvalla x-asennossa ja tuijottaa Netflixiä. Toivon, että tää fiilis jatkuu koko vuoden läpi.


VINKKEJÄ PAHAN PÄIVÄN VARALLE

1. Älä mieti, vaan tee. Joskus joku juttu saattaa jäädä tekemättä just sen takia, kun miettii liikaa. En voi tehdä tänään asiaa x, koska huomenna on työvuoro, joten parempi olla tekemättä on pelkkä tekosyy. Uskokaa tai älkää, tota hoen mielessäni turhan usein rajottamalla samalla itseäni, mikä on ääneen sanottuna vaan naurettavaa. Jos joku asia kuulostaa hyvältä ja sulla on aikaa, niin sä sanot sillon kyllä.

2. Jos joku pyytää kahville, mene tai jos sulle tulee itselle mieleen kysyä jotain kahville, niin kysy välittömästi. Tänäänkin sain todistaa uusien kaverisuhteiden luomisen mahdin, kun suunnattiin yhen työkaverin kanssa kahville ja oli ihan älyttömän kivaa jutella kerrankin kunnolla muistakin kuin työjutuista. ♥

3. Vietä joka päivä edes pieni hetki ihan vaan omassa rauhassa. Aamulla heräät reilusti työvuoroa aiemmin, juot töiden jälkeen kahvin rauhassa tai ennen nukkumaanmenoa luet kirjaa. Edes pienen hetken.

4. Älä buukkaa päiviä liian täyteen, mutta yritä saada asiat hoidettua samana päivänä, jotta jää tietylle päivää enemmän aikaa joko sulle itselles tai sit jollekin/joillekin kavereille tai kumppanille.

5. Jos alkaa ahdistaan, niin muista, että se on taas vaan yks päivä, josta luultavammin selviät, sillä oot aiemminkin selvinnyt. Haluan aina ajatella asiat positiivisesti ja yrittää olla läsnä siinä hetkessä, mutta sekään ei aina onnistu, joten tällä mentaliteetilla on puskettu muutamien huonompien päivien läpi.

6. Elä hetkessä äläkä mieti liikaa tulevaa. Asioiden puiminen etukäteen yksin hiljaa mielessäs ei auta sua eikä ketään muuta enää siinä kohtaa, kun se sama skenaario on käyty läpi noin 50 kertaa päivässä, vaan yritä olla läsnä ihan sun itseskin puolesta, mutta mukavampi se on myös sun läheisillekin.


Onko teillä tullu koskaan semmosia elämäntilanteita, jossa tasapainottelu on toisinaan tuntunut ihan mahdottomalta ja vaatinut suurempia ponnisteluja?

tiistai 9. tammikuuta 2018

HELPPOHOITOINEN MINIKAKTUS

Välillä saatte vähän breikkiä mun naamasta, jota tuntuu näkyneen blogin puolella ihan liikaa viime aikoina, kun nyt vihdoin pääsette tutustuun meidän uusiin asukkeihin, jotka tönöttää toivottavasti onnellisina tuolla ikkunalaudalla. Alkuunsa voisin kertoa, että mun viherkasvitausta on ollut ihan olematon tähän asti ja kerran sain kukkia, jotka onnistuin tapattaan, koska en vaan muistanut kastella niitä. Mutta siis eihän moista voi muistaakaan, jos ei koskaan aiemmin oo ehdollistunut sille kukkien jatkuvalle hoidolle ja kastelulle!?


Sunnuntaina käytiin ystävän kanssa pyörähtämässä Ikeassa, josta tosiaan aluslakanan ja kynttilöiden lisäksi mukaan lähti minikaktuskolmikko. Kolmikko tais lähtee lähinnä hetken mielijohteesta sillon, koska en ajatellut reissun aluksi kotiuttavani sieltä moisia, mutta joskus aiemmin olin jo pohtinut elävöittäväni kotia kasvien avustuksella, joten miksei sitä sit toteuttais heti. Googlettelinkin seuraavan yön hoito-ohjeita ja muuta tietoa, jotta saisin pidettyä nää minit hengissä mahdollisimman pitkään.


Miksi mä päädyin minikaktuksiin?

Ne on söpöjä. Se oli mun eka ajatus, kun joskus aikoinaan bongasin just nimenomaan minikaktuksia somesta. Kun jalostin ajatusta vähän pidemmälle moisesta asukista kenties omassa kodissakin, niin aloin pohtiin ja ottaan selvää niiden hoito-ohjeista. Ostotilanteessa oli siis jo selvää niiden helppohoitoisuus ja ihanteellinen paikka, jossa ne toivottavasti viihtyisi. Helppohoitoisuus olikin ulkonäön lisäksi toinen syy, miks päädyin näihin piikikkäisiin vauvoihin! Toki vielä se, että tällä hetkellä ei oo oikein tilaa muille kuin minikaktuksille. Näistä on hyvä sit ajan kanssa siirtyä askel askeleelta enemmän hoitoa vaativiin viherkasveihin, jos vaan suinkin onnistun pitään nää pikkuset elossa. Vissiin enemmän saa tehdä työtä tappaakseen nää.


Pitäis varmaan pelkän ajatuksen lisäks tehdäkin jotain mm. tolle pölykerrokselle, joka näissä kuvissakin vilahtaa... Heh. Ootteko te kunnon viherpeukaloita vai liputatteko enemminkin tän vihertumpelon tapaan vähän helppohoitosemmille sisäkasveille?