torstai 27. heinäkuuta 2017

KIIKUNLÄHDE

Eilen aamusta me päätettiin extemporee, että illalla voitas lähtee ajeleen kohti Hollolaa ja Kiikunlähdettä. Mä en muista mistä mä spottasin kyseisen luonnonnähtävyyden muutamia kuukausia sitten, mutta taisin poikaystävälle sillon tokasta, että vau tonne mä haluan tän kesän aikana. Suomi osaa yllättää kauneudellaan kerta toisensa jälkeen ja tääkään lähde ei pettänyt tällä kertaa. Toista mieltä taas oli poikaystävä, joka ei niinkään pitänyt lähdettä kovin erikoisena.


Tien alkupäässä, joka johtaa Kiikunlähteelle, oli parkkipaikka, josta tuli kävellä jonkin matkaa, kunnes näki turkoosin veden puiden lomasta. Osa lähteen rannoista on yksityisomistuksessa ja siitä meitä oli muistuttamassa aidat ja kyltit. Kumminkin pian saavuttiin alueelle, johon oli ihan vapaa pääsy ja päästiin ihaileen lähdettä vähän lähemmin.


Aika upeeta! Tänä kesänä oon huomannut trendaavana ilmiönä kotimaan matkailun ja en vois olla yhtään ilosempi siitä, että porukka oikeesti alkaa vissiin arvostaan sitä, mitä meiltä jo löytyy ympäriltä. Kaunista ja yllättävää luontoo löytyy ihan läheltäkin eikä aina tarvii hypätä lentokoneeseen löytääkseen jotain ihailtavaa.


Musta tuntuu, että säiden tiimoilta kesä on vasta vähän enemmän nostamassa päätään, joten eiköhän elokuussa yritetä tämmösiä reissuja vähän enemmän... Ainakin ihan superisti haluaisin tänä kesänä päästä vielä yöuinnille Yyteriin, mutta hidastavana tekijänä saattaa olla uikkarittomuus ja lämpimien päivien kesken loppuminen. Toivotaan kumminkin, että sekin reissu onnistuis, koska viime Yyteri (ja uinti) reissusta on vierähtänyt kohta jo kuus vuotta. Toisena reissuna elokuulle olis strutsitila, joka pisti itseasiassa eilen ohikulkumatkalla silmään Pälkäneen kohdalla. Googlen hakujen mukaan kyseessä tais olla Syrjysen strutsitila, joten sinnepä siis.


Mä muuten hankin itelleni just Lightroomin ja nää on ekat kuvat muokattuna sillä, joten älkää olko liian rajuja tuomareita, koska harjottelen vasta. Seuraavana olis asukuvat muokattavana sillä ja mua kieltämättä vähän jänskättää, että mitä siitä tulee.

Onko sulla tämmösiä must see -paikkoja tälle kesälle vai ootko kenties päässyt piipahtaan jo kaikissa?

tiistai 25. heinäkuuta 2017

LITTLE RED DRESS

Aivan mahtavaa tiistaita! Mulla on tänään jotenkin ihan älyttömän hyvä päivä meneillään. Saattaa johtua mahdollisesti siitä, että mulla on tänään vapaapäivä ja eilisestä koriksen peluusta jäi niin hyvät vibat. Tähän vielä, kun lisätään onnistuneet asukuvat, niin summautuu fiiliksestä aika voittamaton!


Dress / H&M
Bag / DKNY
Shoes / Kiomi

Vasta tänään ehdittiin kuvaileen mun sunnuntainen asu, jonka näittekin vilaukselta itseasiassa tässä postauksessa. Päälle eksyi sillon tosiaan toi punanen mekko, joka mun piti korkata ensikäyttöön jo juhannuksena. Satutte varmaan muistaan millaset säät osu juhannukselle, joten juhannusmekko pääsikin käyttöön ensimmäistä kertaa vasta nyt. Tähänkin mekkoon pätee selkeesti se sanonta, että hyvää kannattaa odottaa, sillä onhan toi ihan tajuttoman upee.


Eikös nää hihat oo trumpettihihat? Oli tai ei, niin noi liehukehihat olikin yks niistä monista jutuista, joka sai mun rakkauden roihahtaan tätä kolttua kohtaan. Kaikki yksityiskohdat vaan jotenkin natsaa tässä mekossa eikä niitä oo suinkaan liikaa, vaikka suhteellisen paljon niitä on verraten muihin mun vaatteisiin. 


Mun päälle tosi harvoin eksyy laukun lisäksi muita asusteita, mutta tällä kertaa päätin kaivaa äidin 20 vuotta vanhan kultaketjun käyttöön. Sain sen ja lisäks pari muutakin kultakorua äidiltä keväällä, mutta oon aika vähän ehtinyt niitä käyttään. Tähän asuun koru sopi mun mielestä hyvin, sillä kaula näytti liian paljaalta ilman mitään sekä punasen kaverina toimii aina kulta! Yks syy, miks koruja tulee käytettyä ihan liian vähän, on se, että en muista niiden olemassa oloa saatika sit myös se, kun toisinaan niiden laittaminen tuntuu mukamas niin kauheen vaivalloiselta.

Mitä tuumitte mun synttärimekosta? Entä millasia korujen käyttäjiä te ootte?

KESÄILLAT ME PELATAAN KORISTA

Mä rakastan kesää. Mä rakastan etenkin kesäiltoja. Rakastan myös kaikkee rentoo puuhailua mulle rakkaiden ihmisten kanssa. Tästä yhtälöstä saadaan usein synnytettyä aika täydellisiä yhdistelmiä elämästä nauttimiseen eikä tän päivänenkään (tai vuorokauden vaihtuessa pitäs varmaan sanoo jo eilinen...) iltavuoro estänyt moista tälläkään kertaa. 


Tää oli toinen kerta viikon sisään, kun päätettiin viettää kesäilta koriksen parissa ja tottakai otettiin erä, jos toinenkin poikaystävän ehdottamaa heittelykisaa. 20 pojosta poikki. Mähän vein ekan erän 21-jotain, koska onko sillä väliä, mähän voitin. Seuraavan erän veikin sit poikaystävä 21-14. Toisen erän aikana olin taas heittämässä hanskoja tiskiin, kunnes sit pääsinkin pisteiden kalastelun makuun. Henkka ehti kerään 13 pistettä, jonka jälkeen mä vasta sain ekan pojoni. Meikkis siis kiri aika hyvin! 


Mä oon oikeastaan aina ollu tosi voitonhakusta tyyppiä asiassa kuin asiassa. Ja jos alko näyttään huonolta, niin mieluiten heitin (ja siis heitän edelleen nykyään) hanskat tiskiin. Oli kyse sit mistä vaan. Oon selkeesti semmonen joko tai -tyyppi. Mä en tykkää, vaan mä rakastan tai vihaan, mä joko voitan tai heitän ihan ranttaliks ja aattelen, että ei sillä sit väliä. Mustaa ja valkosta, kaikki sävyt siitä väliltä lipuu unholaan. Keskiverto ei vaan kelpaa.


Ei ollu eka kerta, kun lauantaina sain kuulla siitä, että mun kans ei kyllä enää heitteleen lähetä. No siis... Sehän kumoutu heti tosiaan eilen, mutta selkeesti osaan raastaa kanssapelaajien hermoja mun jääräpäisyydelläni.


Mutta tiedättekö mitä ootan vielä tältä kesältä? Spontaaneja korisiltoja kaikkien kivojen tyyppien kans. Kutsuttehan mut sit heitteleen korista, kun ootte ens kerran menossa?