sunnuntai 30. elokuuta 2015

Ylioppilaspohjainen ammatillinen koulutus: Omat tavoitteet & periaatteet kouluun hakemiselle

Ajattelin avartaa vähän omaa maailmaani teille ja kertoa, että miksi hain toisen asteen kouluun ylioppilaspohjaiseksi merkonomiksi. Moni kavereistani ei antanut edes mahdollisuutta ajatuksellekaan lähteä amikseen lukion jälkeen; kukin tyylillään. Mä itse halusin kokeilla ihan kaikkea, millä saattais olla hyvät mahikset onnistua ja mahikset päästä kouluun. Ja mähän pääsin! Sain huokasta helpotuksesta, kun varmistui, että en joudu välivuodelle enkä toisellekaan heti lukion jälkeen, koska töitäkään mulla ei ollut, niin olisi lähinnä tullut vain ahdistus, että mitä tekisin vuoden ajan. Ammattikorkeisiin toki hain, mutta ennakkomatskun luku englannin kielisen tutkinnon valintakokeisiin oli yhtä helvettiä heti kirjotusten jälkeen ja samat fiilikset yhä suomen kielisen tutkinnon valintakokeita ennen. Tutkinnot oli oikeat, mutta hakujen ajankohdat ei.


Kesäkuun puolen välin tienoilla sain kuulla koulupaikastani täällä Jyväskylässä ja tottakai siinä ensin oli vähän sulattelemista, kun en ollutkaan päässyt ensimmäiselle hakuvaihtoehdolle, Tampereelle. Tämä jo kertoo siitäkin, että ylioppilaspohjasille linjoille on vaikea päästä, koska mulla oli ihan keskiverto lukiolaisen päättötodistus. Onnekseni kumminkin mut otettiin Jyväskylään!
Koko kesän ajan pohdin, että onkohan koulussa saman tyylisiä ihmisiä, kun minä tai tuunko saamaan kavereita täältä ollenkaan — kuin varmasti moni muukin kouluun pääsijä pohti. Huomasin, että ihan turhaan murehdin, koska nyt mulle on pikku hiljaa muokkautumassa kaveripiiri tänne Jyväskyläänkin.


Vuoden alussa, kun hakuja tehtiin toisen asteen kouluihin, tuppasin välillä googletteleen muiden kokemuksia lukion jälkeisestä kauppiksesta. Kauhuissani lueskelin kuinka joka päivä ollaan koulussa se kahdeksan tuntia, 8 - 16 välisen ajan. Todellisuudessa meillä on ollut pitkiä päiviä, mutta ne ei edes tunnu pitkiltä ja plussana lähes olemattomat läksyt sekä kurssitehtävät lukioon verraten. Lukiossa yhtä pitkänä päivänä jo toisen tunnin alussa olisin halunnut luovuttaa ja lähteä kotiin, mutta nyt koulussa haluaa käydä kahta kovemmin, kun tietää, että tästä mä saan itelleni pelkkien paperien lisäks käteeni myös ammatin. Ja senkin saamiseen vierähtää vain kaksi vuotta! Kaks vuotta lisäaikaa miettiä haluanko jatkaa liiketalouden opiskelua ammattikorkeakoulun puolella vai vaihtuuko tutkintokiinnostus esimerkiksi hyvänä kakkosena tulevaan vaatetusalaan ja samalla ensimmäinen ammatti; tunnen rehellisesti sanottuna olevani voiton puolella.
Haluan rohkaista tulevia abeja edes miettiin lähtöä toisen asteen ammatilliseen kouluun lukion jälkeen, jos tuntuu, että rahkeet ei riitä pääsykokeiden tai valintakokeiden lukemiseen just sillä hetkellä. Mä en itse saanut oikein mitään infoa esimerkiksi koululta, kun vasta itse etsittyäni tietoa ja otettuani kissan pöydälle opinto-ohjaajan kanssa. Oletuksena oli, että mun ainoot vaihtoehdot on lukion jälkeen joko ammattikorkee tai yliopisto. Mun mielestä lukioidenkin täytyis avartaa nykypäivän Suomessa, jossa työttömyys on enemmän sääntö kuin poikkeus, että lukiolaisillakin on mahis päästä nopeasti työelämään ylioppilaspohjaisten ammatillisten perustutkintojen avulla!

Tekstin kuvitus: weheartit

2 kommenttia:

  1. Just hyviä ajatuksia, mulla koittaa haku nyt syksyllä kun vihdoin pitäis saada lakkikin päähän! Oon ajatellut, että miksi turhaa pitää välivuotta, vaikka mulla oiskin töitä, mutta itseä ainakin kiinnostaa kouluttautua kovasti, vaikka olisikin amispuolella eikä ammattikorkeassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Itelläkin oli taustalla vaan se, että haluaa kovasti kouluttautua ja hyödyntää kaiken ajan, mitä on käytettävissä. :) Olis ärsyttänyt esimerkiks se, jos en olis hakenut tonne amikseen ja päässy pariin vuoteen ammattikorkeeseen tai yliopistoon ja olis sillon parin vuoden kuluttua tajunnu, että tänä aikana olisin saanut ees sen yhden uuden koulun jo käytyä. :D

      Poista