keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Fiiliksiä tänään alkaneesta korkeakoulujen yhteishausta

Mä oon niin järki-ihminen, kun ihminen vaan voi olla tämmösissä isommissa päätöksissä, vaikka päätös tuntuiskin jokseenkin pahalta. Ethän sä pääse mihinkään elämässäs, jos vaan yrität pysytellä siellä omalla mukavuusalueellas ja rajojen rikkominen kasvattaa henkisesti. Sen mäkin oon oppinut Jyväskylään muuttaessani ja täältä tuntiessani vain poikaystäväni, mutta kappas, mä oon luonut tässäkin lyhyessä ajassa itelleni kaveripiirin myös tänne ja muutamat parhaimmat ystävät on joukkoon jo kehittynyt. ♥ Mulla on ihan huiput koulukaverit ja kyseisenlaista yhteishenkee en oo ikinä kokenut peruskoulussa saatika sitten lukiossa, joten se tekee mun kohdalla korkeakoulujen yhteishausta entistä vaikeemman.


Enitenhän mua jännittää tässä se, jos ammattikorkeeseen pääsen, niin mitä, jos en tuu saamaan yhtäkään kaveria. Taas ollaan samassa pisteessä, kun viime kesänäkin. Jännäsin kovasti sitä, että onko porukka yhtään samanhenkistä ja tuunko ikinä saamaan Jyväskylästä yhtä hyviä kavereita, mitä mulle oli Nokialle kehittynyt muutamia. Meidän luokka on muotoutunu aika sekalaisesta sakista ja siihen oon siinä tykästynytkin. Homma rulaa hyvin, vaikka kaikki ei ihan samanlaisia ookaan ja taustat niin erilaiset. Myös muutama hyvä ystävä luokalle jäis, joten senkin puolesta hiukan haikeeta.


Jotta tästä postauksesta ei jäis kauheen negatiivissävytteinen fiilis, niin kouluun pääseminen tois kans varmasti kaikkee hyvää tullessaan. Pääsisin eteneen mun tulevaisuuden suunnitelmien suhteen astetta nopeemmin, koska viime kesänähän olin vielä sillä kannalla, että yo-merkonomi riittää mulle ja en mitä luultavammin tarvitsisi korkeakoulututkintoa siihen päälle. Koulun alkaessa aloinkin pohtia, että ehkä haen tradenomiksi valmistuttuani, mutta mieli onkin asian suhteen muuttunut alkuperäisestä jo ihan täysin ja pistinkin tänään korkeakoulupaikan hakuseen.

En tiedä, kuinka fiksua tästä on mainita blogissa, mutta merkonomin koulutuksesta ei mulle henkilökohtasella tasolla ole ollut lähes mitään haastetta ja motivaatio kyseisen koulutuksen suhteen on alkanut laantua sen ja parin muunkin syyn takia. Tradenomin opinnot tois varmasti lisähaastetta ja motivaatiokin pysyis siinä ohella korkeella. Viime vuonna hain vaan hakemisen ilosta, kun oli pakko hakea, mutta tänä vuonna ajattelin ottaa koko homman tosissaan ja panostaa täysillä.

Pakko vielä lopuks hehkuttaa tätä mahtavaa säätä! Pihalla on vissiinkin nyt 7 astetta lämmintä, joten oli vihdoinkin pakko kaivaa vaatehuoneen syövereistä trenssi ja ottaa käyttöön toi hieman kevyempi huivi. Kevät tulee! ♥

5 kommenttia:

  1. Mä opskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi yo-pohjaisella ja mulla kävi yhtä hyvä tuuri kuin sullakin, että meidän luokan ryhmähenki on ihan mahtava ja oon löytänyt uusia kivoja tyyppejä. :-) Suunnittelin viel syksyllä, että olisin hakenut korkeakouluun nyt keväällä, mutta päädyin kuitenkin siihen, että käyn tämän koulun ensin loppuun. Mulla ei kuitenkaan ole kuin enää vuosi jäljellä tätä koulua ja mulla ei ole vielä mikään hoppu päästä korkeakouluun. Jokainen tekee kuitenkin tietty miten parhaaksi näkee. :-) Ps. Ihana blogi sulla, täytyy jäädä seurailemaan! :-)

    http:therewillbesunshine-emilia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kuullu tosi monilta, että yo-pohjasilla se yhteishenki on huikeen hyvä ja parempi niin, kun ihmisiä on niin erilaisia joukossa. :) Mä pohdin kans pitkään ja hartaasti, että pitäiskö käydä kauppis loppuun, mutta tulin siihen tulokseen, että mun kohdalla se on ehkä parasta hakea jo nyt. Todellakin ymmärrän sen, että miks haluat käydä yo-pohjasen mieluummin nyt, koska onhan se rutkasti lyhyempi ja saa pohjan sille korkeekoulutukselle, jos sinne joskus pyrkii! :) Ja kyllähän niihin aina vuosienkin päästä ehtii hakemaan, jos niin haluaa.

      Kiitos paljon! ♥ Täytyypä käydä kurkkaan myös sun blogiin. :)

      Poista
  2. Hienoa, että motia löytyy haastaviinkin asioihin, sitä ei ihmisissä paljoa nää nykypäivänä. Sääli sinänsä. Mut jos sulla on toi "mitä, jos en saakkaan yhtään kaveria" -asenne, niin rehellisesti sanoen voi kysyä itseltään että haluaako yhtään kaveria tai että haluaako tehdä sitä askelta uuteen ympäristöön. Oo oma ittes vaan, korkeekouluopiskelijat on aikuisia kaikki eikä syrji muita sen takia että tulee muualta. Porukkaan rohkeesti mukaan vaan ja annat palaa. Silleen niitä ystäviä hankitaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin löytyy! Eihän sitä muuten pääse kehittyyn ihmisenä saatika sitten tuu koskaan menestyyn tavoitteissaan. :) Oon aina ollu tosi hitaasti lämpenevä ihminen tällasten uusien tuulien suhteen, mutta aina kumminkin asiat on kääntyny ainakin mun omasta mielestä positiiviseen suuntaan ja turhaan oon jännittänyt muutoksia, mutta kyllähän ne aina mietityttää, kun se oma arkuus paistaa taustalla. Kiitti rohkasevasta tsemppauksesta! :)

      Poista
  3. Tuo hakeminen on aina oma prosessi puhumattakaan noista päätöksien vaikeuksista. Tsemppiä!

    http://elamanikuvina.blogspot.fi

    VastaaPoista