perjantai 20. lokakuuta 2017

PÄIVÄT TÄYNNÄ KIVOJA JUTTUJA


Tällä viikolla on jo ehtiny tapahtuun niin superisti kaikkia kivoja juttuja ja vielä olis lisääkin moisia tiedossa. Oon jotenkin ihan fiiliksissäni siitä, että yhtenä päivänä tosiaan tuli käytyä Särkänniemessä kurkkimassa, mitä Karmiva karnevaali oikein piti sisällään, mutta ajankohta tais olla vähän väärä, sillä jos oltas menty sinne illan hämärtäessä, niin tunnelma olis varmasti ollut täysin eri. Toisaalta ne zombit pelotti kylliks mua ihan päivänvalossakin... Juoksin niitä meinaa pakoon siellä.


Tänään on nukuttu parin tunnin päikkärit ja kierrelty kirpparilla ihan vaan kiertämisen ilosta, sillä ei mitään tarttunut mukaan eikä ostoslistalla oo oikeastaan muuta, kun semmosia juttuja, joita en luultavasti kirppareilta tuu löytään. Kyseessä on siis tietynlaiset talvipopot, muhkee huivi talveks ja pipo! Varmaan vähän paksummat hanskatkin tulis löytää pakkasille, jotta ei näpit jäädy. Osaako joku muuten suositella jotain hyviä, lämpimiä ulkohousuja aikuisille?


Tänään me tehtiin kans pitkästä aikaa pannaria ja täytys sitäkin yrittää gluteenittomalla reseptillä pian, sillä luultavasti huomenna aamulla maha taas kipuilee, vaikka yritinkin syödä sitä maltillisesti! Korkkasin myös mun älyttömän söpön harmaan neulemekon, joka tällä hetkellä toimii tämän alkuvuodesta postaamani neulemekon seuraajana, sillä tosiaan se edellinen alko oleen niin nukkaantunut ja ihan liian kulunut, että pääty pelkästään kotikäyttöön. Mielestäni ihan oikeelle neulekoltulle meni seuraajan pesti, sillä tää on inasen rennompi, mitä edellinen ja plussaa söpöstä röyhelömäisestä yläosasta vieläpä. Muut neulemekot mulla onkin ihon myötäsiä, mikä sopii mulle hieman paremmin, mutta tää tuo kivaa piristystä, vaikka vähän näytänkin hukkuvan tohon mekkoon ja saletisti tulee niitäkin päiviä, että ei jaksa mitään ihoa myötäilevää.


Mä en oo ikinä oikein syttynyt sille, kun porukka heittää off shoulder -paidan/mekon alle normaalit rintsikat, joista näkyy olkaimet ja vieläpä pahimmassa tapauksessa ihan järjettömän kulahtaneiden H&M:n valkosten rintsikoiden olkaimet, jotka on jo harmaantuneet miljoonan käyttökerran ja pesun myötä. Mikäpä mä oon sanoon, sillä pidin itekin mm. tuubitoppeja noin yläkoulussa... Siitä lähtien oon karttanut moista yhdistelmää, mutta nyt aattelin, että se saattas olla ihan hauska yksityiskohta, jos alla on kauniit rintsikat, joissa on oikeesti myös kauniimmat olkaimetkin. Ja tän neulemekon kans noi olkaimet yksityiskohtana kyl passas hyvin! En välttämättä minkään muun kanssa vielä tohtis kokeilla, sillä tääkin vaati alkuunsa totuttelua itseltä varsin jyrkähköä mielipidettäni pehmitellessä mielessä.


Mulla olis vielä huomenna (tai oikeastaan tänään, kun vuorokausikin on jo vaihtunut) tiedossa ihan älyttömän kiva päivä, kun saan parhaan ystävän näille suunnille melkein koko päivän ajaks ja viimeks me ollaan nähty heinäkuussa... En edes tiiä, että mihin tääkin kaikki aika on taas kulunu. Myös lauantaina pääsen nauttiin yhden mun rakkaimman ystävän seurasta, kun päätettiin, et voitas suoraa töistä suunnata lenkille. ♥ Kaiken kaikkiaan tosi kivoja juttuja on tiedossa ja tosi kivoja juttuja on tullut jo tehtyäkin.

Tiivistettynä mun viime päivät on tuoksunu Organic Shopin sitruunaruohon tuoksuiselta vartalokuorinnalta (♥), maistunut pannarilta, tuntunu rennolta ja ollu täynnä lempparityyppejä sekä plussana vielä löydettiin ihan vahingossa tonne Pyynikinlinnaan, joka komeilee taustalla.

torstai 19. lokakuuta 2017

HETKESSÄ ELÄMISEN JA OLEMISEN TAITO

Ja jos kehtaisin kovaan ääneen kuuluttaa, että multa se todellakin puuttuu, niin lisäisin sen vielä otsikkoon, mutta ehkä laitan sen vaatimattomasti heti tähän alkuun. Nykyään trendaavana ilmiönä on kiire ja stressi, ylibuukkaaminen ja suorittaminen niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Jokaisen on pyrittävä kokoajan parempaan ja jatkuvasti on oltava tekemistä, joka kehittää.


Musta tuntuu, että kokonaisuutena suorittaminen on se itse trendi, sillä ensinnäkin jokaisen elämän osa-alueen tulis olla täydellisessä kuosissa. Todellisuudessahan todella harvalla meistä niin on ja sekös, jos jokin tekee elämästä täydellistä mun silmissä. On varaa niille inhimillisille virheille eikä liikaa tartuta kynsin hampain niihin kiinni. Se on mun mielestä täydellistä.


Onneks on myös alettu tiedostaan sitä, että todellakin meistä jokainen tarvii sitä omaa aikaa eikä kukaan jaksa jatkuvaa paineen alla olemista. Toinen taito, minkä stressi ja kiire yleensä poistaa kultakin, on hetkessä eläminen. Mä en oo hirveen kiireinen tyyppi, mutta stressaan oikeastaan aina jokaisena työpäivänä kotiin päästyäkin työjutuista, vaikka oon tästä yrittänyt opetella ulos. Aina mielessä kelaan kaikkia työpäivän tapahtumia läpi tai sit ne palaa takautuvasti mun mieleen, jos vaikkapa tiedostamattomasti yhdistän ne johonkin vapaa-ajallani. Yleensä ne on niitä kohtaamisia asiakkaan kanssa; useimmiten siis tosi positiviisia, mutta negatiivisiltakaan ei voi välttyä kohdatessa erilaisia tyyppejä päivästä toiseen.


Hetkessä eläminen olis mun mielestä ihan super tärkeetä oppia. Osattais ottaa joka hetkestä ainakin melkein kaikki irti, mutta niin, että se ei sit taas menis suorittamiseks. Mä oon ainakin jo luonteeltani semmonen tyyppi, että ihan 110% hetkessä eläminen tulee oleen mahdottomuus, sillä mulla pyörii mielessä aina etukäteen muun muassa kaikki suunnitelmat, mitä vois toteuttaa tai mihin aikaan suuntaan töihin seuraavana päivänä.


Parhaimpia on silti aina ne hetket, kun oot jonkun sun lempparityypin kanssa ja joko vaan ootte tai jopa teette, mutta seuraavasta hetkestä ei oo tietoakaan. Oot unohtanu täysin sen, että sun täytyy huomenna herätä kuudelta aamulla töihin tai sen, että huomenna onkin jonkun laskun eräpäivä. Kumpainenkin muistuu sit ajallaan mieleen, mutta sillä hetkellä se vaan tuntuu niin kaukaiselta eikä siitä jaksa välittää.


Mä kuulostan niin stressaavalta tyypiltä tän postauksen perusteella ja kieltämättä sitä oonkin, mutta kyllä mä silti osaan hetkessä elää! Ja siinä edesauttamiseks ollaan poikaystävän kanssa sovittu, että ei puhuta mistään velvollisuuksista, jos se ei koske esimerkiks kuluvaa tai seuraavaa päivää. Sekään ei tosin aina takaa stressitöntä mieltä. Myös muun muassa kavereiden seura poistaa yleensä kaiken pääkopasta ja haluaa vaan keskittyä niihin tärkeisiin juttuihin siinä hetkessä sekä siihen ihanaan tyyppiin, kenen seurasta saat just sillon nauttia.


Asiasta kukkaruukkuun, haluan sanoa sanasen mun eilisestä asusta. Ensinhän mun piti jakaa tän topin ympäriltä day to night -tyylinen asupostauspari, jossa olisin ensin esitellyt hieman arkisemman version tästä, joka oli mulla eilisessä palaverissa päällä ja sit tän inasen juhlavamman version, joka mulla oli taas eilen illalla päällä. Ensimmäiset asukuvaussuunnitelmat meni vähän mönkään, joten jaankin nyt tän iltaversion vaan.


Asukuviin pääsi tosiaan mun uudet nahkahanskat ja toppi, joka mun oli aivan pakko saada! Näin ton Bikbokin instassa yks kerta ja rakastuin jo sillon välittömästi. Entistä ihanampi se oli paikan päällä. Toi menee samaan kastiin, mihin mun yks toinenkin tosi samankaltanen kukkatoppi, jota on tullu käytettyä vuodesta toiseen ihan superisti. Vähän kyllä koin huonoa omaatuntoo siitä, että toppi on pelkkää keinokuitua, mutta toisaalta mitä voikaan odottaa 15 euron paidalta ja kun oon kumminkin luvannu itselleni sen, että jos joku vaate tuntuu omalta, niin sillon se pitää ostaa - materiaalista huolimatta, vaikka mieluummin kyllä perusvaatteissakin oon alkanut suosiin luonnonmatskuja.

Mitä mieltä te ootte hetkessä elämisestä? Entäpä mun ihanasta uudesta kukkatopista? ♥

torstai 12. lokakuuta 2017

HÄILYVÄ ITSETUNTO?

Tuntuu hyvältä taas pitkästä aikaa olla täällä. ♥ Ensinnäkin monen päivän postailemattomuus ei sovi mulle ja toiseks meinasin taas alottaa postauksen sillä, kuinka väsyny mä oon, mutta kun vaan oon. En todellakaan tiiä, että mistä tää johtuu, sillä energiaa ei oo tänään kulunu suunnilleen muuhun kuin olemiseen ja syömiseen, joten luulisin huokuvan energiaa. Lieneeköhän jonkin sortin alkavaa kaamosmasista..? Josta tosin en oo koskaan aiemmin kärsiny.


Haluan jakaa teille tänään yhden mun ihan lemppariasun, jossa mulla on aina niin hyvä fiilis ja samalla myös muutaman jutun sydämeltäni liittyen itsetuntoon. Voitas vaikkapa alottaa jo jälkimmäisestä, sillä en tiedä onko mulla asusta niinkään mitään muuta sanottavaa, kun tunnen oloni hyväks siinä ja peilikuvakin miellyttää, joten kyseessä on siis aika hiton jees asu. Mä oon aiemminkin kirjottanut itsetuntoon liittyen, nimittäin kesäkuussa harmittelin sitä, miten sillä hetkellä tunnuin kokonaisuutena yhdeltä pelkältä epäonnistujalta ja helmikuussa taas jaoin vinkkejä parempaan itsetuntoon. Helmikuisesta on tultu tosi pitkä matka alaspäin kuten varmaan jo kesäkuisen postauksen fiiliksistä saattaakin huomata.


Jostain syystä oon edelleenkin miettinyt ihan liikaa muiden mielipiteitä, mutta sen verran ollaan kasvettu ulos aiemmista kausista huonon itsetunnon kanssa, että enpä oo tainnut koko tänä aikana olla huolissani ulkonäöstä. Tai siis tottakai mulla tulee ulkonäön kanssa niitä huonoja päiviä, mutta viimesenä puolena vuotena oon huolehtinu lähinnä mun luonteesta ja siitä, miten en ehkä sen kannalta oo riittävä. Nyt, kun mä kirjotan tän, niin se kuulostaa ihan hullulta. Miten mä en voi olla riittävä, kun mä oon just mä eikä kukaan määrittele sitä millanen mun tulis olla, koska kukaan ei oo tietääkseni koskaan tavannu juuri mun kaltaista ihmistä eikä heillä siten voi olla oletuksia mua kohtaan...


Nuorempana mä sain tosi usein kuulla siitä, kun olin ihan älyttömän nauravainen ja hymyilevä eikä vissiin porukka oikein perustanu, että miks. Taisin paristi kuulla ihmettelyä siitä ja yks mun sen aikanen ystävä totes mun olevan ärsyttävä toiselle kaverilleen, kun olin aina niin energinen ja ilonen. Olis ees vaikkapa sarkastisesti heittäny kyseisen kommentin päin naamaa, mutta kun kuulin sen yhden kaverin kautta, niin aloin pohtiin, että nyt mussa on kyl ihan saletisti jotain vikaa ja kun siihen summaa vielä teini-iän ja kiusaamistaustan, niin lopputulos ei voi olla mitään mahtavaa. Sen jälkeen aloin ihan tietosesti hillitseen tunteita, joita näytin ulospäin ja jostain alitajunnasta hiipi tietosuuteen aika ajoin ajatus siitä, että jollekin oon aina liikaa tai sit ihan liian vähän, koska millon oon myös ollu liian hiljanen, toisinaan taas liian puhelias, aina liian jotain ja oon vaan niin kyllästyny siihen, joten en myöskään ihmettele, että nää asiat pakkautuu mun päähän yhdeks tosi negatiivisesti latautuneeks möykyks ja vaikka kuinka oon yrittäny työntää niitä syrjään, koska ei mua kiinnosta mitä muut aattelee, niin kyllähän mua kiinnostaa. En mä muuten ottais niitä kommentteja noin henkilökohtasesti. 

Miksen saa vaan olla oma itteni niin hyvässä kuin huonossakin? Aina mun mieleen ilmestyy ajatus muiden paremmuudesta ja siitä, että muilla on oikeus olla oma itsensä joka tilanteessa ja miten epäreilua on se, kun mä en saa olla, mutta muistutan itseeni, et en mä todellakaan oo ainoa, joka on saanu joskus kuulla olevansa jollain tapaa vääränlainen. Enkä mä ikinä kehtais kommentoida itsellä olevan huonon päivän takia toisen ilosuutta negatiivisella tapaa saatika sit, jos joku on vähän hiljasempi, niin sille on saletisti syynsä ja vaikka se syy oliskin vaan luonnekysymys, niin älä hyvä ihminen lähe arvosteleen toista sen suhteen yhtään millään tasolla.


Tää, jos joku asia on mulle semmonen, että kyllä muuten menee tunteisiin ja tälläkin hetkellä päällimmäisinä tunteina on viha, ahdistus ja helpotus. Mä en oo osannu pukee hetkeen aikaan mun pään sisällä myllertäviä ajatuksia kunnolla järkeväks kokonaisuudeks kuin vasta nyt ja se tuntuu jotenkin helpottavalta, että ne saa vihdoin ulos. Ehkä tää kaikki purkautuminen juontaa juurensa siihen, kun eräs asiakas tuli sanoon mulle, että miten oon aina niin positiivinen ja ymmärrän kyllä, että hän ei seuraavalla varmaan tarkottanu mitään pahaa myöskään, mutta heitti vielä perään, että sen haluais nähdä, kun mulla on huono päivä ja vieläpä semmosella tietyllä äänensävyllä ja -painolla, mistä sai kuvan, että oikein toivois niitä huonoja päiviä. Toivoisin, että me odotettais ja oletettais muilta vähän vähemmän, tutustuttas toisiin paljon enemmän ja ennen kaikkea jätettäs ne vähänkään negatiiviset kommentit oman pääkopan suojiin, sillä niistä ei seuraa koskaan mitään hyvää ja vastapuoli muistaa ne kyllä... Tai sit alkaa ylianalysoimaan kaikkee kuten minä, hahah.

Nyt mä taidan suunnata suihkuun ja keittään varmaankin teetä... Luultavasti seuraavaks ei olla ihan näinkään raskaan aiheen parissa. Kivaa torstai-iltaa! ♥

perjantai 6. lokakuuta 2017

TYYLIÄ RAKENTAMASSA: RUSKAN SÄVYISTÄ MINILAUKKURAKKAUTTA

bags


Mä oon jo jonkin aikaa ihastellut muun muassa punasia ja keltasia laukkuja ihan varta vasten verkkokauppoja selaillessa sekä miettiny moisen ostamista. Muun muassa yllä olevat Furlan laukut (ylärivin vasemmalla puolella olevat) houkuttelis kovasti kirkkailla väreillään, kun taas DKNY'n keltanen laukku olis hieman hillitympi, mutta silti piristäis oikeastaan mitä vaan asua. Mä oon sitä mieltä, että laukkuihin kannattaa ja pitääkin panostaa, jonka takia oon pitkään pohtinut, että olisko tommonen pirtsakka laukkuhaave kannattavaa siirtää haavelistalta hankintalistalle. Ainakin väriä räiskyvä laukku piristäis mun kovin tummia asuja, jotka tuntuu lisääntyvän päivä päivältä, kun pukeudun fiiliksen mukaan. Saa nähdä, jos joku näistä söpöliineistä tai jonkunlainen vastaava eksyis jossain kohtaa ihan kotiin asti.

Mitä mieltä te ootte kirkkaanvärisistä laukuista? Musta tuntu joskus ihan hullulta ajatukselta edes miettiä moisia itelleni, mutta nyt ne pulpahtelee mieleen aika ajoin enkä tosiaan tiiä kuinka kauan mun täytyy miettiä asiaa, että uskallan alkaa ihan tosissani etsiin joko punasta tai keltasta pikkulaukkua. Näistä kahdesta väristä ehkä ennemminkin punanen olis mulle parempi, koska suunnilleen koskaan mulla ei oo ees ollut mitään keltasta.

Mä oon taas niin älyttömän väsyny työpäivän jäljiltä, että uppoudun mun kahvikupposen kans vaan tutkiskeleen muita blogeja. Kivaa viikonloppua! ♥

torstai 5. lokakuuta 2017

UNELMA ITSESTÄ KIRJOITTAMISEN PARISSA TAMPEREELLA

Mä oon aikamoinen haaveilija ja usein huomaankin olevani ihan jossain omissa maailmoissani miettien mikä olis se ideaalitilanne, jossa haluaisin ehkä olla jo nyt tai toivoisin olevani joidenkin vuosien päästä. Mun haaveet on jopa ihan realistisia, sillä ne ei täyty kartanoista, uima-altaista ja lottovoitosta, jonka jälkeen voi jättäytyä pois päivätöistä. Oon aina halunnut haaveiden olevan semmosia juttuja, joita pystyis tavotteleenkin enkä halua niiden olevan kiinni mistään sattumuksista.


Tän hetkiseen elämäntilanteeseen oon ihan tyytyväinen eikä se mun ihanne-elämäntilanne eroa tästä oikeastaan muuten kuin työn ja asuinpaikan tiimoilta. Oon tullut mun unelmaduunin suhteen siihen tulokseen, että mitä luultavammin kirjoittaminen olis semmosta hommaa, jota tekisin silkasta intohimosta ja josta nautin oikeastaan aina. Ei oo tullut tilannetta, jollon kirjottaminen olis tuntunu huonolta vaihtoehdolta eikä oo aihetta, josta en keksis raapustettavaa. Eli tiivistettynä tekisin töitä kirjottamisen parissa. Sehän on ihan loogista, kun tätä blogiakin kirjotan enkä aiemmin oo uhrannut sille ajatusta sen takia, kun työllistyminen alalla on aika kyseenalaista. Ihan alkuunsa toimittajan hommat jossain lehdessä olis ihana kokea ja nähdä, mitä kaikkea siinä on takana.


Toinen juttu, josta haaveilen, on Tampereella asuminen ja siellä jopa se omistuskämppä. Se ei tuu oleen ajankohtasta vielä pitkään aikaan, sillä oon kumminkin töissä toisella paikkakunnalla ainakin kesäkuuhun asti ja omistuskämppää saattaa vuoden päästä rajottaa taas opiskelupaikka. Onneks kumminkin noillekin jutuille on sit oma aikansa ja nyt täytyy vaan yrittää ottaa kaikki irti näistä tän hetkisistä jutuista.


Vuonna 2015 mä kirjotin blogiin postauksen siitä, missä nään itseni muutaman vuoden kuluttua ja ihan ekana kohtana sinne olin raapustanut työt. Ja hei! Mähän oon saavuttanut sen vieläpä muistaakseni sillä tapaa, millä toivoinkin, koska merkonomin papereilla en uskonut, että pääsisin oikeastaan mihinkään töihin ja oon niin onnellinen, että viimesestä harkkapaikasta irtoskin kesätyöpaikka ja sitä myötä työpaikka. Osaan ja ennen kaikkea uskallan nyt ottaa seuraavan askeleen kohti sitä alaa, jolle todella haluan, kun sen vihdoin kunnolla tiedostan enkä välttämättä olis lähteny miettiin mun unelmaduunia sen kummemmin, jos viimesimpiä kahtaa vuotta ei olis tapahtunu. Tulin alalle, jonka luulin olevan mua, mutta joka osottautukin vaan joksikin sinnepäin.


Mä en tiedä toteutuuko unelmat ja suunnitelmat sillon, kun ne kirjottaa ylös tai sanoo ääneen, mutta mä todella toivon niin. Toivon niin, että siitä huolimatta pitääkö ne itellään vai kuuluttaako niistä kovaan ääneen, niiden eteen jaksaa tehdä töitä, jos se todella tuntuu oikeelta jutulta itelle eikä pienistä tai miksei suuristakaan vastoinkäymisistä huolimatta koskaan lopeta unelmien tavottelua saatika itse haaveilua niistä. Haaveethan ne sun suurimmat tavottelun arvoset asiat aina paljastaa, eikö? Mistä sä haaveilet?


Halusin jakaa vielä viimesetkin kuvat kauniista Laukon kartanosta ja omalla tavallaanhan ne sopiikin postaukseen, sillä varmasti jonkun unelmat pitää sisällään jonkun yhtä kauniin kartanon kuin tämä.

OMAN AJAN TÄRKEYDESTÄ & 5 VINKKIÄ NOLLAAMISEEN

Mä oon aiemminkin blogin puolella maininnut joidenkin postauksien yhteydessä omasta ajasta ja siitä, miten tärkeetä se on, jotta jaksaa muun muassa töissä ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Ne kumminkin verottaa jaksamisesta ihan superisti ja välillä kiitän itseäni siitä, kun tunnen mut jo sen verran hyvin, jotta tiedän, millon mun täytyy töiden ohella sanoa kavereille eit ja olla ihan vaan itekseni.


Oman ajan tarve on yksilöllistä ja joskus joku taiskin mulle yrittää sanoa, että kyllä sä jaksat, kun sä vaan oot ja teet sen, mitä täytyy. En muista mitä tohon tuumasin, mutta oon saanut monesti todeta itelleni, että asia ei todellakaan oo niin ja ihminen itse osaa määritellä oman jaksamisensa rajat paremmin kuin kukaan muu. Sillon, kun en jaksa, niin teen sen, mitä on oikeesti pakko (eli tällä hetkellä taitaa töihin meno olla ainoa semmonen), koska en usko, että tyypit mun elämässä haluaa sitä, että naama irvessä joudun raahautuun sosialisoituun heidän kanssaan. Jos mä pakosti lähden vääntään töiden lisäks tilanteeseen, joka ei todellakaan vastaa mun voimavaroja sillä hetkellä, niin musta tulee ihan älyttömän väsyny ja muun muassa poikaystävä saa osansa siitä, kuinka ärsyttävä musta tulee. Tulee ihan semmonen fiilis, että joka hetki pusertaa viimesetkin mehut itestään ja kaipaa yhä enemmän vaan sitä omaa tilaa ja sitä, että pääsee tekeen juttuja ihan itekseen.


Välillä mulle tulee huono omatunto siitä, että osaan sentään mun oman ajan tarpeeseen vastata just sillä tapaa, millä pitääkin, jotta jaksan, mutta se on aina pois kaikesta muusta kivasta mulle tärkeiden ihmisten kanssa. Toisaalta taas oon myös oppinut sen, että en todellakaan lupaa kellekään yhtään mitään, jos en oo varma mun jaksamisesta, koska niin se on kaikille paljon kivempaa. Akkujen latailu vaatii ainakin omalla kohdallani vaihtelevuutta, sillä saatan huomata sen, että esimerkiks Netflixin tuijottaminen ei jatkuvalla syötöllä enää aja samaa asiaa, mitä se muutamalla ensimmäisellä kerralla.


Oma aika, sen tärkeys ja se, miten sen viettää, kulminoituu taas persoonallisuustyyppeihin. Luonnollisestikin, jos oot ekstrovertti, niin saat latailtua akut täyteen sosiaalisissa tilanteissa ja uusiin ihmisiin tutustuminen on sulle lähinnä virtalähde. Introvertilta edellä mainittu taas syö energiaa, mutta nääkään ei mee aina ihan niihin ääripäihinsä. Tosi harvat on tosi introvertteja tai tosi ekstrovertteja ja esimerkiks mä itse epäilen olevani ehkäpä ennemminkin ambivertti kuin introvertti, mutta toisaalta taas oon enemmän introvertin puolella kuin ekstrovertin. Ja tääkin piirre mussa, joka väsyy sosiaalisista tilanteista ja työssäkäynnistä, joka sekin on yhtä pelkkää sosiaalista tilannetta kaupan alalla, niin viittaa siihen, että mä tosiaan oon enemmänkin se introvertin puolelle kallistuva ambivertti. Ambivertti on siis ekstrovertin ja introvertin aikalailla keskiössä oleva persoonallisuustyyppi ja sillon sulla on piirteitä kummastakin ääripäästä. Tästä saa melkein tehdä oman postauksensa aikanaan.


VINKKEJÄ OMAN AJAN HYÖDYNTÄMISEEN & AJATUSTEN NOLLAAMISEEN

No se Netflix

Vaikka just sanoinkin, että se ei mulla ehkä oo enää niin tehokas, mitä on joskus ollut, niin kyllä se silti hommansa hoitaa. Pistä sun lempparisarja pyöriin, mieluiten jotain hömppää ja jos et oo ehtiny alottaan mitään sarjaa hetkiseen, niin toimivia sarjoja on New Girl, Girlboss, Frendit, 70's show ja Gossip Girl. Näillä ainakin mä saan mielen vaeltelemasta työjutuista ja muista huolista.

Nappaa hyvä kirja ja uppoudu siihen

Kietoudu vilttiin, keitä kuppi kahvia ja sulje kännykkä sekä tv ja oo ihan vaan omissa oloissas kirjan parissa. Parasta oman ajan vietettä ikinä ja varmasti muuten ajatukset ei harhaile missään muualla.

Ole luova

Kaiva kaapin perukoilta se sun aikuisten värityskirja, värikynät ja pistä värittäen. Myös askartelu on aika toimiva kikka, jotta saa latailtua akkuja. Tai sit kirjota sun pää tyhjäks joko wordiin tai ihan perinteiselle paperille.

Tee jotain hyvää juotavaa ja napsauta telkkari päälle

Telkkaria tulee niin harvoin katottua, joten mä itse tykkään keittää kupposen kahvia, teetä tai kaakaoo ja uppoutua sohvan nurkkaan kattoon sitä, mitä ikinä telkkarista tuleekaan. Sitä tulee tehtyä niin harvoin, että se tuntuu ihan älyttömän kivalta ja nollaavalta.

Lenkille

Lenkki on mun mielestä luovuuden ja kirjan ohella kolmas terapeuttisin nollauspuuha. Voit mennä joko kaverin kanssa tai yksin, mutta lenkit yksin toimii ehkäpä parhaiten.

Mitä te yleensä teette, kun teillä on sitä kuuluisaa omaa aikaa ja pääsette nollaan ajatukset?

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

TEKEMISTÄ LOKAKUULLE x 5

Ihan hullua mitä vauhtia vuosi vaan vierii... Parin kuukauden päästä ollaan jo reilusti vuoden lopulla ja sit taas päästään miettiin seuraavan vuoden haasteita ja puuhia, apua. Täytys varmaan jossain kohtaa palata vielä niihin tänkin vuoden tavotteisiin ja pohtia, mitkä niistä onnistu ja mitkä taas vaatii ehkä vähän muutoksia, jotta pääsee tavotteeseen. Tosin sitä ennen saadaan onneks keskittyä vielä ihan vaan tähän lokakuuhun, joka ainakin näillä näkymin tulee oleen täynnä kauheesti kaikkea kivaa.


Aion käydä Haverin vanhalla kultakaivoksella ensimmäistä kertaa elämässäni ja toivottavasti löytää taas yhden kauniin paikan ihan läheltä. Jos mun mielestä kauniiden paikkojen lista kasvaa yhdellä uudemman kerran lyhyen ajan sisällä, niin saatte mitä luultavammin kuulla paikasta täällä blogissakin ja ehkä jopa jonkin sortin tietoiskuakin.

Haluan lenkille Pyynikille vielä ruskan aikaan. ♥ En oo tainnut edes koskaan käydä Pyynikillä ruskan aikana, joten eiköhän tänä vuonna olis korkee aika! Voisin kuvitella paikan olevan jopa kauniimpi, mitä kesäisin.

Yritän ehtiä ihastelemaan Valentinon pukuja museo Milavidaan ennen kuun puolta väliä, sillä silloin kyseinen näytös päättynee ja se on jo pitkään ollut pakko nähdä -listalla.


Koulujen syyslomaviikolla Särkässä on Karmiva karnevaali, johon ollaan poikaystävän kanssa suunniteltu suuntaavamme. Jostain syystä en malta odottaa sitä! Tuntuu, että oon jopa enemmän innoissani tästä, kun yleensä kesäsistä huvipuistoreissuista. Ja kesäsistä huvipuistoreissuista oon aina ihan super innoissani, joten voitte vaan kuvitella, että fiilis lähentelee aikalailla samaa, mitä pikkumuksuna ennen jouluaattoa.

Ajattelin myös juhlistaa halloweenia! Oon aiemmin pitänyt moisia juhlia turhina, mutta nyt en tiedä mikä on muuttunu. Toisaalta positiiviseen suuntaan, sillä pieniäkin voittoja ja juhlia täytyy ja saakin mun mielestä juhlia, koska spessuja hetkiä ei voi koskaan olla mun mielestä liikaa ainakaan arjen pyörityksen keskellä. Haluaisin pitää kauhuleffamaratonin ja syödä jotain herkkuja, ehkäpä jopa leipoo jotain halloween-teemalla. Saa nähdä!


Nää kuvat on Laukon kartanon maisemista ja aattelinkin ripotella kyseisestä upeudesta kuvia postaukseen, jos toiseenkin. Vielä joku kerta olis ihana päästä ihan kunnon vierailulle mukaan tutustuun niin itse kartanoon sisälle kuin puistoalueeseenkin. Kyseisessä miljöössä silmä todellakin lepäs. ♥

Onko sulla jotain erityistä puuhaa lokakuulle? ♥

tiistai 3. lokakuuta 2017

RAHAPÄIVÄKIRJA / VIIKKO 39

Mä pohdin, että pitäisköhän toisinaan alkaa tekeen bloginkin puoleen tämmösiä viikottaisia katsauksia siihen, että mihin rahaa on kulunut, sillä se on tosi usein niin ystävien ja perheen kesken semmonen asia mistä ei hirveesti puhuta ja miksikö näin? En yhtään ymmärrä sitä, että miks moista asiaa täytyy pitää jonkin sortin tabuna, kun kumminkin se on osa meidän jokaisen elämää ihan päivittäin joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. Yleensä tosin jälkimmäinen ja siitähän se tabu syntyykin, eikö? Epäkohdista omassa elämässä ei haluta puhua ja raha-asiat saattaa olla semmonen juttu.


Ite en henkilökohtasesti nää mitään väärää siinä, että jaan teille mihin oon käyttäny mun rahani tietyn viikon aikana tai ylipäätään, koska noh, luulenpa, että en oo ainoo, jonka viikko on sisältänyt allaolevia menoja. Mä voin rehellisesti sanoo, että en todellakaan muistanut budjetoida sitä mun äsköistä palkkaa ja sen mukaan on myös tullut törsäiltyäkin, jospa ens palkan muistaiskin budjetoida.

MAANANTAI

Työeväisiin mulla uppos 4,79e.

TIISTAI

Erääseen laskuun meni 22 euroa.

KESKIVIIKKO

Taas laskuihin yhteensä 86 euroa ja Prismaan 38,63 e.

TORSTAI

Taas työeväisiin 10,09 e, ruokaostoksiin 22,72 euroa ja illalla vielä 3,15 euroa gluteenittomiin riisipiirakoihin.


PERJANTAI

Siirsin 20 euroa mun veikkaustilille, koska eurojackpot ja lotto, töissä käytin eväisiin yhteensä 1,65 e ja vielä illalla Prismaan 41,92 euroa. Taisin tollon vieläpä ostaa lähes 20 euron kirjan, joten siks ostoksiin uppos noinkin paljon.

LAUANTAI

Työeväisiin uppos taas vajaa 6 euroa ja Prismaan illalla 24,14 euroa.

SUNNUNTAI

Hieman yllärinä tää olikin ainoo päivä viikon aikana, kun ei tullut käytyä kaupassa... Yleensä moisiakin löytyy viikon ajalta useempia kuin vain yks hassu.

Mä en ees kehtaa laskee sitä, kuinka paljon mulla edellisellä viikolla uppos rahaa kaikkeen ja osa vieläpä aika turhia eikä mun jokainen viikko todellakaan näytä tältä. Viikolle osu vaan kivasti kaiken maailman laskut ja oon ollu ihan super laiska esimerkiks työeväiden tekemisen suhteen, sillä pääsishän sitä halvemmalla, kun kotona tekis eväät eikä ostais töistä. Tiedän sen, koska yleensä teen niin. Ja kauppareissujen suhteen päästään yleensä kans halvemmalla, kun käydään ostamassa kerralla pitkäks aikaa ruokaa, jollon turhia ruokaostoksia ei kerry; viime aikoina taas jostain syystä ei oo jaksanut miettiä päivää pidemmälle.


Tää viikko ollaankin startattu ihan kivasti! Eilen mulla oli tosi aikanen aamuvuoro, jonka takia herätys pirahti soimaan nelkulta ja mun piti jo eilen tulla julkaseen viime viikon rahapäiväkirja, mutta arvatkaapa kuka nukahti jo viiden aikaan päikkäreille, jonka jälkeen olin ehkä tunnin hereillä ja menin ihan yöunille... Vissiin vähän verotti pitkä päivä töissä, hah. Eipä siinä mitään, tänään ollaan oltu hereillä jo ennen kuutta ihan ilman mitään herätyksiä johtuenkin aikasesta nukkumaanmenosta ja mulla on tänään vapaapäivä! Tuntuu niiiin ihanalta herätä vapaapäivänä näin aikasin, kun on ihan koko päivä vielä edessä. ♥

Mites teidän viikko on alkanut? Liputatteko rahapäiväkirjoille mahdollisesti tulevaisuudessakin?

perjantai 29. syyskuuta 2017

IN & OUT #14

Pitkästä aikaa taas In&Out -sarjan postausta! Viimesimmästä on vierähtänyt taas kolmisen kuukautta ja siihen sekä muihin edellisiin pääsettekin klikkaamalla tästä



PILKUT

Kuva täältä.

Mä oon tänä syksynä ollu ihan hulvaantunu pilkuista etenkin hameissa ja mekoissa! Eräs pilkkuhame multa jo löytyykin ja on vaan ajan kysymys, millon se päällä ilmestyy asukuvia bloginkin puoleen, sillä se on ollu niin kovassa käytössä jo nyt. Kaupoissa katseita on kääntänyt etenkin valkoset pilkut punasella pohjalla. ♥

KAULUSPAITA NEULEEN ALLA -YHDISTELMÄ

Kuva täältä.

Muistan tän olleen in jo mun lukioaikoina, sillä sillon tosi monilla tytöillä ja pojillakin näki kauluspaitaa neuleen alla. Mä ite oon vasta nyt alkanut käyttään kyseistä yhdistelmää ja se vaan toimii! Jos ihan pelkästään neuleet alkaa tökkiin, niin sit vaan heittää sen mukavan ruutupaidan sinne alle, niin johan asuun tulee muutosta.

SADEVAATTEET

Kuva täältä.

No tää nyt ei oo uus juttu, mutta oon ihan rakastunu sadevaatteisiin. Pirtsakan väriset sadetakit ja siihen vielä mätsäävät saappaat, ah mikä yhdistelmä sateisille syyspäiville. ♥ Sit kans kaikki vähän klassisemmatkin kumpparit kuten mun nilkkurikumpparit on ihan huikeutta!



LEOPARDIKUVIO

Kuva täältä.

Viime aikoina on ollu eläinkuvioista etenkin leopardikuvioo ihan superisti esillä. Mulla on aika ristiriitaset fiilikset ylipäätään kaikista eläinkuvioiduista vaatteista ja asusteista, koska juu ne näyttää ihan hyvältä muiden päällä, mutta itelläni taas peilikuva olis varsin koominen moisissa. Siihen koomiseen peilikuvaan saattaa vaikuttaa se myötähäpeää aiheuttava yläkouluaika, kun leopardikuvio oli se juttu...

POMPOM-TENNARIT

Kuva täältä.

Nää on mun mielestä jopa ihan söpöjä, mutta en ehkä ihan ykkösenä vetäis jalkaani tommosia karvapalleroita. En tiiä mikä noissa ei sit loppujen lopuks ees natsaa. Toisaalta taas, jos nää vaan yhdistää oikein, niin asusta näiden kanssa tulis oikein söpö!

Mitäs teidän listoilta löytyy? Ootteko ihan eri mieltä ylläolevista vai kenties jopa samaa mieltä? :)

torstai 28. syyskuuta 2017

KASSIAKANELI CEYLONINKANELIIN

Mä en tiedä kuinka moni on ollut valveutunut marketeissa myytävän kassiakanelin kumariinimääristä? Muistatte varmaan, kun vielä jokunen vuosi sitten kyseisistä kumariinimääristä kohuttiin kauheesti ja onhan se nyt ymmärrettävää, sillä Suomessa on kumminkin suhteellisen paljon totuttu käyttään kanelia etenkin tähän aikaan vuodesta ja mä itse rakastan kanelia, jollon sitä tuleekin käytettyä ihan ympäri vuoden.


Mä löysin kassiakanelin tilalle ceyloninkanelin eli sen aidon kanelin. Se tokikin on hiukan tyyriimpää verraten kassiakaneliin, mutta mitäpä sitä ei tekis terveytensä eteen. Tässä kohtaa tulee tietää, että kassia- ja ceyloninkanelin kumariinimäärissä on ihan järkyttävät erot ja ceylonissa kumariinia hädin tuskin edes on. Mun mielestä on hirveetä, että meille on edes pystytty kaupitteleen kassiakanelia sinä aitona, oikeena kanelina, vaikka sitä se ei edes ole. Halpaa kiinankaneliahan se toki on ja taas raha ratkasee. Marketeista, jopa isoimmista, on suhteellisen vaikee löytää ceyloninkanelia, sillä mä löysin tasan yhden purkin, joka oli Urtekramilta ja kaikki loput vissiinkin kassiaa.


Mistä tunnistan aidon kanelitangon eli ceyloninkanelitangon?

Kanelitangoissakin on sama homma; ceyloninkanelitangot on suhteellisen kalliita, sillä mä ainakin pulitin niistä vajaa 4 euroa, kun taas kassiakanelitankoja sais halvalla. Ceyloninkanelitankoja et löydä lainkaan marketeista, vaan sun on suoraa suunnattava Ruohonjuureen, Ekoloon tms. Kanelitankoja ei oo vaikee erottaa toisistaan, tokikin jo paketin kyljestä sen pystyt luultavasti lukemaan, mutta ceyloninkanelitangot on yleensä vähän huterampaa tekoa eli ohuita ja ne on yleensä pelkästään pyöreitä tankoja (ylläoleva kuva), kun taas kassiakanelitangot on ns. sydämen muotosia "kaarnanpalasia", jotka on myös suht paksuja ja taas just niitä stereotyyppisen kanelitangon näkösiä, sillä niihinhän me ollaan totuttu.

No onko se ceyloninkaneli ihan mautonta?

Paljon on puhuttu, että aito kaneli olis maultaan mitään sanomaton, mutta mä voin vannoo, että jos oot jo kerran ollut kassiakanelin ystävä, niin kyllä susta ceyloninkin kaveri tulee. Mä itse henkilökohtasesti tykkään jopa enemmän ceylonin hajusta ja mausta, sillä oon aina odottanut kanelilta tietynlaista makeutta enkä niinkään pientä kitkeryyttä, jota meille tutussa kassiakanelissa on.


Mistä löydän ceyloninkanelia?

Mä itse löysin mun Urtekramin pikkupurnukan Prismasta, jossa kyseinen purkki oli ainoa laatuaan sillä hetkellä, mutta esimerkiksi myös Cittareista saattaa löytyä. Varmasti sitä voit löytää Ruohonjuuresta, Lifesta, Ekolosta ja netistä mm. Hyvinvoinnin tavaratalosta. Ceyloninkaneli ei oo loppujen lopuks niin vaikeesti saatavissa, mutta siihen nähden, että marketeissakin pitäis olla suht hyvät valikoimat mausteiden tiimoilta, niin kyllä saa työnsä tehdä etsintöjen kanssa, jotta aito kaneli eksyy kotiin.

Olkaa siis varuillanne kaneliostoksilla ja etenkin tietosia siitä, mitä ostatte. Onko teillä vaihtunut kassiakaneli johonkin muuhun kanelilajikkeeseen?

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

MITÄ MIELESSÄ PYÖRII JUST NYT?


Miks mun hiiri ei toimi tällä hetkellä todellakaan sillee, miten pitäis!?

Tosin se on kyl jo jonkin aikaa ollu kovin laginen muutenkin... Onkohan mun läppäri tulossa kohta tiensä päähän? Milläs mä sit bloggaan... Täytyy varmaan kohta alkaa tiiraileen uusia tietskareita. Hups, munhan piti muuten tästä palkasta käydä ostamassa itelleni se uus kännykkä. Miten tommosen voi unohtaa?

Olis kyl kiva, jos toi vieressä kuorsaava poikaystävä vaikka hipsuttais mun selkää mun tehdessä samalla tätä postausta. Harmi, et se nukkuu.


Miksköhän mun oikee käsi tuntuu kauheen raskaalta nyt... Onkohan mulla kaikki ok? Eikös se ollu vasen käsi, jonka oudoista puutumisista pitäis vasta huolestua? Toivotaan niin.

Hieroispa joku mun niskoja!!

Mitäköhän söisin tänään iltapalaks, kun ei tuolla oo yhtään mitään syötävää enkä jaksa lähtee kauppaankaan. Tosin onhan mulla edelleen reilu kilo satsumia! ♥ Voikohan niistä saada jonkun yliannostuksen?


Kanelikaakao vähän ehkä houkuttelis... Pitää varmaan hipsiä tekeen sitä ihan just. Mut ainiin, munhan piti herättää poikaystävä jo kakskyt minuuttia sitte kattoon peliä. No, mä sanoin sille, että en kumminkaan varmaan muista.

Olisko huominen työpäivä yhtä kiva, kun viime viikonkin työpäivät. Olis aika ihanaa!

Onpas pihalla seesteisen kaunista... Onkohan mitään ruskaa ja syksyä parempaa?

Mitä teidän mielessä pyörii parhaillaan?

tiistai 26. syyskuuta 2017

TAIDOT, JOISSA HALUAISIN KEHITTYÄ x 4

Erittäin ihanaa syysiltaa täältä pörrösen torkkupeiton alta Happy Joen winter apple -sidukkaa siemaillen! On muuten ihan super hyvää siideriä, vaikka yleensä en ihan hirveesti moisista tykkää. Tänään me käytiin poikaystävän kanssa kurkkimassa erästä Pirkanmaalaista helmeä, josta luultavasti kerron jossain toisessa postauksessa, mutta nyt haluan jakaa teille tänään napatut asukuvat ruskalehtien ympäröimänä ja kylkiäisiks saatte vielä kuulla taidoista, joissa haluaisin kehittyä ja oppia paremmaksi.


1. Paperikalenterin ylläpito

Tää on mun mielestä just nimenomaan taito! Mä oon ihan liian monta kertaa ostanut itelleni paperikalenterin, mutta sit oon unohtanu sen olemassa olon parin viikon kuluessa ostopäivästä. Täyttelen sitä innoissani just sen pari viikkoa ja suunnittelen ihan kaiken mahollisen mun oman pään menoks ja sit se vaan unohtuu. Oon aina ollu sitä mieltä, että paperikalenteri on avain aikuisuuteen ja järjestelmälliseen elämään, mutta kumpikin on mun kohdalla aika mahdottomia.


2. Kielitaidoista tällä hetkellä eniten kiehtoo espanjan kielen oppiminen sekä enkun kuin ruotsinkin kielitaitojen kehittäminen

Tarviiko tätä sen enempää selitellä? Espanja on mun mielestä jotenkin super kiehtova kieli, joten siinä tasan yks ja aika painava syy alkaa ihan vaikkapa ajankulukseen opiskeleen espanjaa. Ees ne perus jutut olis hauska osata! Ruotsin kieli taas on aina ollut mun lemppari ja sen suhteen omassa kielitaidossa on aina kehitettävää, sama pätee englantiin.


3. Vaatteiden ompeleminen itse

Mullahan oli viime syksynä tähän mahdollisuus, kun sain isoveljeltä ompelukoneen, mutta en koskaan ehtinyt ostaan kankaita ja lankoja. Se on sit venynyt ihan tänne asti, että niitä kankaita ja lankoja ei oo edelleenkään hankittu enkä oikeastaan ees tiiä millon mulla olis aikaa opetella moinen taito uudelleen, mutta toivottavasti pian, sillä nuorempana tykkäsin väkertää vaikka mitä isosiskon ompelukoneella!


4. Ajankäytön hyödyntäminen

Tämä! Oon niin huono käyttään aikaa. Tiedättekö, kun esimerkiks työmatkat, jotka kuluu mulla nykyään vaan autossa istuskellen, vois käyttää johonkin semmoseen juttuun, johon käytän mun vapaa-aikaa kuten esimerkiks viesteihin vastailu tms., mutta silti sysään sen viestien vastailun vasta siihen, kun oon vaikkapa just kotona illalla työpäivän jälkeen ja sit mua ärsyttää, kun kaikki vapaa-aika menee puhelimella notkumiseen. Tätä taitoo oonkin jo yrittänyt opetella mielestäni ihan hyvin tuloksinkin jopa.


Faux fur jacket / Minimum (second hand)
Sweater / Banana Republic
Leather skirt / H&M (second hand)
Sneakers / H&M
Bag / DKNY

Mitä taitoja te haluaisitte oppia tai missä taidossa/taidoissa haluaisitte kehittyä? ♥

Lue myös: