perjantai 18. elokuuta 2017

TYYLIÄ RAKENTAMASSA: TÄYDELLISEN NEULEEN METSÄSTYS (4 VINKKIÄ)

Syksy tulee ja neulekausi starttaa aikalailla ihan näillä näppäimillä. Kieltämättä en pistä pahakseni, koska tuntuu, että kaikenlaiset kesäaktiviteetit alkaa tuleen jo korvista ulos ja ylipäätään se, että kokoajan pitäis tehdä. Oonkin henkisesti jo ihan syysmoodissa ja mun syksyn neulelistalta puuttuu enää yks yksilö, kunhan löydän just sen täydellisen. Näistä mun yksilöistä saattekin postausta ja esittelyä mitä luultavammin kuukauden sisään. Halusin kumminkin nyt vielä elokuun aikana jakaa teille mun vinkit sen täydellisen neuleen etsintään, koska itehän oon niitä hamunnut jo kolmisen kappaletta lyhyen ajan sisään ja just näitä ohjeita noudattaen.


Hinta ja merkki ei aina takaa laatua, sillä jos oot tarkka, niin saatat saada lähes täsmälleen saman neuleen samoin matskuin niin paljon halvemmalla. Esimerkkinä puuvilla on semmonen materiaali, että siitä useimmiten löydät halppisketjuista halvempia versioita, jotka ei eroa kalliimmista merkkituotteista oikeastaan millään lailla muuten, kun just merkiltä. Siihen taas en ota tän postauksen tiimoilta kantaa, että kumpi yksilö saattaa olla se eettisempi vaihtoehto noin muuten.

Fakta: Mitä enemmän investoit neuleeseen rahaa, sitä helpommin tuut löytään yhä paremmalla materiaalilla varustetun yksilön, koska halppisketjujen neuleet on yleensä pelkkää polyesteriä, polyamidia, akryylia tai jotain näiden sekotusta. Puuvilla on toki laadukas ja mukautuu aikalailla sään mukaan - lämpimällä on suht vilponen ja sit taas kylmällä lämmittää just sopivasti, mutta mun mielestä sitäkin parempia materiaaleja neuleita ajatellen olis kashmir ja villa. Tää tosin on mun henkilökohtanen mielipide ja jotain mihin tuun pyrkiin yhä useemman neuleen kohalla sit aikuisena, kun on varaa panostaa taas vähän enemmän.


Etsi malli, joka sopii sun kropalle. On poolokaulusta, suoraa mallia halkioineen, ihoa myötäilevää, löysää neuletta, v-kauluksista... Mitäs kaikkee muuta. Mä oon huomannu, että suora malli, jossa menee pitkät halkiot sivuilla ei oo ollenkaan tehty mun kroppaa varten saatika löysätkään neuleet, koska näytän suunnilleen siltä, että hukun niihin... Joillekin muille taas noi on ne osuvimmat mallit ja sehän selviää vaan kokeilemalla.

Täydellisen neuleen etsinnässä myös väri on tärkee. Kai oot miettiny sen jo valmiiks? Mulla on (oli ;) tänä syksynä etsinnässä valkonen, ruskea ja joku pirtee yksvärinen neule, sillä oon huomannut sen, että maanläheiset värit neuleissa sopii just mulle parhaiten ja sen takia ton pirteen neuleen kanssa täytyykin olla tarkkana, koska jotkut värit neuleen muodossa näyttää mun päällä hölmöltä. Mullahan meni viime talven jälkeen mun edellinen ruskea neule rikki ja vaaleanpunanen, joka toimitti sillon sitä värikkäämpää osaa syys- ja talvipukeutumisessa, alko nyppääntyyn sen verran pahasti, että mitään ei ollut enää tehtävissä. Akryylia oli itseasiassa se vaaleanpunainen yksilökin...

Ootteko te vielä ihan kesäfiiliksissä vai alkaako jo syysneuleet kummitteleen mielessä? ♥

torstai 17. elokuuta 2017

AAMIAINEN CAFE&BAKERY MIMOSASSA

Mä ajattelin tänään alkaneen työputken kunniaks tulla jakaan teille kuvat mun ja Anniinan aamiaisreissusta viime viikon maanantailta. Tää tais olla mun kolmas kahvila-aamupala koskaan nyt, kun aloin miettiin ja oli kyllä täyttävä sellainen. Parasta kumminkin oli rento oleilu ja juttelu hyvässä seurassa, koska taidettiin Anniinan kanssa istuskella tuolla melkein parisen tuntia eli rutkasti vielä senkin jälkeen, kun aamupalat oltiin ehditty nauttiin.


Mulla on vertailukohteena vaan ja ainoastaan Coffee Housen aamupala (yli 7 euron tais olla se) mun huonon hintamuistini takia, joka ei sekään ollut ihan semmonen, mitä oli ajatellut hintaan nähden. Ja turhan tyyris oli tääkin aamupala (6,50€) omalle lompakolle, kun samat jutut sais kotona paljon halvemmalla. Noi pikkukroisantit oli kyllä niin (syötävän) söpöjä ja toi puuro ihanan täyteläistä siihen vielä sekottaen noi pähkinät ja siemenet. ♥ Ja tottakai kahden kahvirakastajan lempparijuttu, nimittäin isot kahvikupit!


Mimosaan (saatika Coffariinkaan) en enää aamupalan merkeissä palais, mutta muuten ehdottomasti joo. Mua jäi kovasti houkutteleen muun muassa Mimosan lounaskeitot, joita on ehdottomasti joku kerta pakko päästä testaileen! Myös Mimosan kaikki herkullisen näköiset leivokset painu visusti mun verkkokalvoille, joten nekin on jonkun kahvihetken yhteydessä testattava.


Kahvila oli mun mielestä ihan älyttömän symppis ja niin tunnelmallinen. Just sen näkönen, että kylminä syyspäivinä se houkuttelee sisäänsä juomaan kupposen kuumaa joko ihan yksin tai seuran kera. ♥ Mimosahan on ihan keskustan tuntumassa Sorsapuiston ja Tampere-talon lähistöllä, joten ens kerralla, jos siellä päin liikut, niin suosittelen poikkeen. :) Ja hei, Anniinan postauksen pääsette lueskeleen tästä!

Mä taidan nyt kömpiä tonne sängyn puolelle mun kamomillateen kera rauhottuun ja lueskeleen mitä luultavammin jotain kirjaa. Ihanaa loppu viikkoa! ♥

maanantai 14. elokuuta 2017

BACK TO SCHOOL/WORK - LAUKKU KLASSISEEN NAHKAREPPUUN

Mulla on jo pitkän aikaa ostoslistalla ollut laadukas, musta ja malliltaan klassinen laukku ja tottakai lempparimerkilleni uskollisena moinen houkutteli DKNY'n mallistoista (ihan, kun olisin ees koskaan mitään muuta merkkiä kokeillutkaan, heh). Nyt oon hiljakseen alkanut klassisen laukun sijaan kallistuun kauniiseen reppuun, koska mun mielestä reput on vaan niin paljon käytännöllisempiä. Vihaan isoja laukkuja, jos niitä täytyy kantaa kädessä ja sen takia mulla näkeekin yleensä vaan pikkulaukkuja, jotka saa olan yli ja käsillä on lupa heilua vapaana.

back to school


Keräsin nää kolme laukkua yhteen, jotka on jokainen malliltaan ja yksityiskohdiltaan tosi klassisia ja simppeleitä. En tiedä miten tämmönen laukku toimis koulukäytössä ainakaan esimerkiks lukiossa, mutta töihin ja muuhun tää olis just eikä melkein. Plus ei tarvis pelätä sitä, että onnistut laskiessas laukun unohtaan kokonaan sen olemassaolon samaan syssyyn, kun sen vois lähes kokoajan pitää selässä... Niin ei oo vielä tapahtunu, mutta joka kerta pelkään tätä, koska oon aikamoinen häsläri.

Repuilla hinta on nahkalaukkuihin verraten aika tyyris, sillä kalleimmat huitelee 500 euron tienoilla, mikä on aika hurjaa, sillä onhan toi lähes puolet mun kuukausipalkasta. Ajattelinkin ehkä noi kalliimmat nahkareput jättää vaan ihailtaviks ja etsiä aitonahkasen klassisen, mutta vähän halvempana versiona sekä ehkäpä ilman mitään merkkiä. Tai siis... Jotain merkkiähän ne jokainen on, mutta ei sillä mulle nyt niin väliä oo, että komeileeko selässä just joku noista DKNY'n repuista vaiko joku halvempi vastaava, kunhan vaan laatu on just eikä melkein. Jos vaan löytyy jotain vinkkejä sen täydellisen nahkarepun löytämiseen, niin antaa tulla!

Kumman puoleen te liputatte enemmän arkikäytössä; repun vai laukun?

sunnuntai 13. elokuuta 2017

SYKSYINEN AAMUPALA: TERVEELLINEN OMENA-KAURAPAISTOS

Jep, nyt ei oo kyseessä se höttöversio, vaikka sekin on tosi jees. Siitä kumminkin vilisee ohjeita siellä sun täällä, joten tänään haluan jakaa teille mun tän päiväsen aamupalan, joka oli just se terveellisempi versio paistoksesta. Vaikka tietenkään tätäkään ei ehkä ihan joka päivä varmaan kannata väsäillä herkullisuudesta huolimatta, sillä tää menee ennemminkin herkkuaamupalojen kastiin. Jos haluat sun syksyisistä maanantaiaamuista vähän herkullisemman ja paremman mielen ennen viikon kiireitä, niin kannattaa ottaa tää ohje ylös. Toimii myös ihan vaan makeanhimon taltuttajanakin!


Tarvitset...

desimitan
kulhon ja jonkun millä sekottaa
vuoan sekä leikkuulaudan ja veitsen


Resepti

2 omenaa
4½ rkl kookosöljyä
3 rkl hunajaa
2 teelusikallista kanelia
3 desiä kaurahiutaleita

Ihan ensimmäiseks laita uuni lämpeneen 200 asteeseen ja sen jälkeen sulata kookosöljy sekä hunaja samassa astiassa samalla sekoittaen niitä yhteen. Kun seos alkaa oleen suht nestemäistä, niin lisää joukkoon kaneli. Sekota ainekset hyvin yhteen! Jätä seos sulaan vielä omia aikojaan ja leikkaa omenat siivuiks, jotka sijottelet vuokaan. Tän tehtyäs sekota kookosöljy-hunajaseos ja kaurahiutaleet keskenään, jonka jälkeen kaada seos tasasesti omenoiden päälle. Ja sit vaan 25 minuuttia uunissa!


Paistoksen kylkiäisiks voi heittää sekaan vaniljakastiketta tai -jätskiä! Mun mielestä ehkä jätski toimii paremmin, mutta tällä kertaa kaupasta mukaan tarttu Oatlyn vaniljakastike, joka muuten päihittää muut kaupan vaniljakastikkeet ihan 100-0.


Siinä sulla onkin sit valmiina ihana aamupala hitaisiin viikonloppuaamuihin tai piristään keskellä kiireistä viikkoa. ♥ Yhtä hyvää se on kumminkin tavoin nautittuna. ;) Mä taidan nyt lähteä valmistautuun kauppareissulle ja sen jälkeen lenkille, kun ulkosalla ei sadakaan enää. Rentouttavaa sunnuntaita! ♥

lauantai 12. elokuuta 2017

KESÄ, OON SAANU SUSTA JO TARPEEKSENI

Eräänä sateisena perjantaina suuntasin yhen mun kaverin kanssa kahveelle ja yritin kerrankin varustautua kaupungillekin sään mukasesti; omaanhan siihen sopivat tamineetkin, joten miksen hyödyntäis niitä tarvittaessa. Peilikuvaa katsoessa asu oli ihan mua, mutta näitä asukuvia napsiessa ja tutkaillessa mietin, että todellako ton näkösenä oon ollut liikenteessä...


Asussa on mun mielestä ehkä inasen liikaa kaikkee, mutta toisaalta taas en tiedä, miten olisin asusta saanut simppelimmän. Olkoon tää siis tämmösenä älkää yhdistelkö ainakaan näin -postauksena? Mulla on sääntönä se, että jos asukuvat otetaan ja jos ne vaan suinkin onnistuu, niin ne myös sillon julkastaan, oli asu sit hyvä tai huono jälkeenpäin ajateltuna. Toki taas heilahtaneita kuvia en koskaan halua jakaa blogiin, mutta nääkin asukuvat oli onnistuneita, mutta asu vaan vähän epäonnistu.


Musta tuntuu, että tällasia vastaavia asuja tulee vielä blogin puoleen. Ne toivottavasti onnistuneina! On meinaa katse jo vahvasti syksyssä ja voisin mieluusti heittää heipat jo kesälle. Tällä hetkellä oon meinaa eniten innostunut ja inspiroitunut juurikin syksyn saapumisesta. On suunniteltu jo muun muassa vaateostoksia sekä oon miettinyt puuhaa oman pään menoks sen tiimoilta... Syksyllä siis todellakin ois jo lupa saapua! Ei tästä loppukesästä enää pysty nauttiinkaan, kun kaikki fiilikset on ihan muualla.

Ja voin muuten sanoo, että ei vois olla yhtään ärsyttävämpää piirrettä ihmisessä kuin just tämmönen tulevaisuuden haihattelu, jonka takia ei osaa elää hetkessä. Sit myöhemmin kaduttaa, kun en taas tajunnut ottaa vikoista kesäpäivistä kaikkee irti. Niin se menee aina, mut ehkä mä vaan oon enemmän syksy- ja talvi-ihminen, vaikka kesää rakastankin. Onko siellä ruudun toisella puolen muita, jotka vois ilolla toivottaa tervetulleeks oven takana koputtelevan syksyn? 

Mä oon aika naatti tän päiväsestä vajaan 9 tunnin työpäivästä (5 tunnin yöunien jälkeen, huh) eikä aivot oikein tahdo raksuttaa tehokkaasti enää (raksuttaako ne mulla koskaan...), joten taidan siemailla ton mun kahvikupposen finaaliin ja alkaa lueskeleen muiden blogeja. Ihanaa lauantai-iltaa jokaiselle! ♥

perjantai 11. elokuuta 2017

TYYLIÄ RAKENTAMASSA: KAHTA ERI KUVIOO SAMASSA ASUSSA

Mä oon aiemmin jostain syystä aina ollut ihan ehdoton siinä, että kahta eri kuvioo ei todellakaan voi eikä saa yhdistää samassa asussa, jos ei nyt jollain ihan hullun hyvällä tapaa natsaa yhteen. Pari päivää sitten mä vähän itsekin yllätin itseni, kun päätin kokeilla miltä näyttäis kukat ja käärmeennahka samaan asuun yhdistettynä ja sain yllättyä.


Ja yllättyä just nimenomaan positiivisesti. Aina oon aatellut, että se ei vaan sovi mulle, jos lähden hullutteleen eri kuvioinneilla, mutta hyvinhän se toimi tässäkin. Oon yhdistänyt aiemmin tän asun ihan niihin mun klassisiin baltsuihin ja sillon asustakin on todellakin tullut klassinen. Nyt se pysyttelee edelleen siellä klassisen puolella, mutta siinä on silti joku juju eikä oo sitä samaa vanhaa tylsää. Toisaalta taas... Voiko asu, jossa on kukkakuvioo, olla koskaan tylsä?


Näistä Vagabondin koroista voisin sanoa sanasen, jos toisenkin, sillä nää on ihan supermukavat jalkaan! Muutamat päivät näillä on tallusteltu pitkiäkin matkoja eikä mun mitkään aiemmat sandaletit oo koskaan olleet näin hyvät jalkaan. Lupaan pitää näitä mahdollisimman usein niin pitkään vaan, kun säät sallii! ♥ Ja hei, mulla on vaivasenluut, jotka ei jostain syystä näiden korkojen käytön jälkeen ota nokkiinsa, vaikka kaikissa muissa tähän astisissa korollisissa kengissä on ollut just se, että niitä ei mun vaivasenluiden takia pysty hirveen kauaa käyttään.


Näistä kuvista tuli jotenkin ihan älyttömän epätarkkoja, kun tällä hetkellä mulla ei oo Lightroomia käytössä ja jouduin muokkaan eräällä toisella ohjelmalla... Onneks saan pian Lightroomin takasin! Mitäpä mieltä olitte tämmösestä hitusen erilaisesta asusta?

keskiviikko 9. elokuuta 2017

TARINA ASUKUVIEN TAKANA

Harvemmin asukuvien takana on mitään sen suurempaa tarinaa, kun se perus, että päälle sattu kivat vaatteet ja halusin käydä ikuistamassa ne. Nää asukuvat taas oli itkun ja hermojen menettämisen takana. Se näkyy mun mielestä kuvistakin, että ne ei oo enää kovin kevein mielin otettu ja sen takia niistä suurin osa epäonnistukin, mutta halusin silti hyödyntää kuvat kerta niihin hikikarpaloita uppos niin kuumassa autossa istumisen tiimoilta kuin myös verisuonten posahdellessa, kun kaikki vaan alko raivostuttaan.


Tosiaan siis mulla oli tuona elokuisena kesäpäivänä toi mun punanen kukkamekko päällä ja mulla on ollu niin tarkka visio siitä, että millaset kuvat haluan sen kanssa sit aikanaan, kun se mun päälle eksyy ja asukuvausmahdollisuus siunaantuu. Meillä oli kumpaisellakin koko loppupäivä vapaata aikaa, joten päätettiin, että lähdetään oikein landelle ja mä suorastaan pakotin mun poikaystävän asukuvaileen, koska olihan mun nyt saatava ne kuvat vihdoin blogiin. Siinä on jo hyvät ainekset epäonnistuneelle reissulle.


Siitä se tarina maailman hirveimpään asukuvien ottohetkeen ei vielä silti startannut, vaan vasta siitä, kun en löytänyt mukamas mitään mieleistä taustaa. Tähänkin jouduin tyytyyn ja nyt jälkeenpäin mietin vaan, että mikä hitto mua vaivas tona päivänä, koska oikeastaan joka kolkka, missä ajeltiin, oli tosi samanlaista kuin näissäkin kuvissa ja missä vaan oltas saatu just sen mun vision mukaiset kuvat, mihin oltas pysähdytty. Toi taustahan oli just täydellinen eikä autojakaan siinä kulkenut ollenkaan, joten siinä olis jopa ihan rauhassa saanut ne kuvat napsia. Asukuvista olis tullut onnistuneet, jos niitä oltas otettu niin paljon enemmän ja erilaisia, koska nyt tosiaan niitä tuli napsittua vaan muutama, kun päätinkin, että ei käy, haluan parempaa.


Siitä me sit suunnattiinkin ettiin uutta asukuvauspaikkaa, mutta tuloksetta. Kun mikään ei vaan kelpaa. Mun poikaystävällä alko palaan pinna muhun ja en yhtään ihmettele, koska mä itekin olin niin turhautunu mun tyytymättömyyteen ja siihen, että halusin ne kuvat, mutta olin jo luovuttamassa, koska en tosiaan halunnu, että Henkalla menis koko päivä pilalle mun takia saatika sit, kun periaatteessa niiden kuvien takia päätettiin lähtee noille suunnille, eikä niistä jo otetuistakaan tullut mitään, joten semmonen hälläväliä -fiilis valtas mielen. Ja sen fiiliksen takia lähettiinkin suuntaan jo tutummille kulmille, jossa me vielä yritettiin nappasta muutamat kuvat, mutta nekin epäonnistu.

Tarinan opetuksena ehkä nyt se, että älkää olko niin vaativia ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta olkaa hyvillä mielin, koska noiden kahden summana saattaa kaikki mennä ihan mönkään. Nyt, kun mietin tota päivää, niin mua vaan lähinnä naurattaa.

lauantai 5. elokuuta 2017

BLOGITIIMI - KATEUS

Tulin tän mun työviikonlopun keskellä heittään pohdintoja teille tän kuun blogitiimipostauksen tiimoilta! Elokuun postaus käsittelee aiheenaan kateutta ja annettiin jokaiselle vapaat kädet kertoa omasta näkökulmastaan ja luonnollisesti kateuskin on loppujen lopuks niin yksilöllinen tunnetila ainakin kateuden kohteiden tiimoilta, sillä niin monta näkökulmaa löytyy kuin porukkaakin maapallolta. Sen takia postausaihe oli varsin mielenkiintonen.


Mulla kateus juontaa juurensa jo lapsuuteen, sillä niinkin nuorena sitä koki haluavansa jotain, mitä kavereilla tai sisaruksilla saatto olla, mutta itsellä ei. Tosin sillon se oli vielä henkiselle hyvinvoinnille harmitonta kateutta, mutta pienessä mielessä tuntu silti niin isolta. Useimmiten kateuden kohteena oli tuolloin materia. Nykyään taas materia on vaihtunut aineettomiin juttuihin, koska materia on kumminkin jokaisen hankittavissa, jos vaan niin haluaa. Jokaisella on samat mahdollisuudet säästää oikeastaan kaikkeen.

Tänä päivänä kiinnitän enemmän huomioo ihmisten piirteisiin ja oon huomannut, että etenkin niihin piirteisiin, jotka eroaa mun omista tavalla tai toisella. Sen takia nykyään kadehdinkin enemmän ulkonäöllisiä tai luonteenomaisia piirteitä, jollain on parempi kroppa, kun mulla tai kasvot vastaa sitä omaa ihannetta ja usein sitä tuntee itsensä niin vähäiseks vertailutilanteissa. Toinen on niin paljon rohkeempi tai ystävällisempi ja heti mielessä nostaa toista jalustalle. Oon pyrkinyt kateellisesta ajattelutavasta päästä eroon ja ainakin oon siitä negatiivisesta puolesta saanut irrotettua mielestäni aika hyvin. Edelleen on tosin työstettävää, mutta nykyään uskallan myöntää sen, että oon kateellinen asiasta x, jollon tunne ei enää muhikaan pelkästään mun pään sisällä ja puff, se alkaa katoaan.


Maapallolta ei varmaan yhtäkään ihmisolentoa löydy, joka ei joskus olis ollut kateellinen. Se on oikeastaan semmonen tunne, että sitä ei ees välttämättä itse tiedosta ja oon huomannut, että joillain kateellisuus kuuluu vaan siihen niiden elämäntapaan. Tai tiedättekö, kun se tietty tyyppi jatkuvasti vähättelee ja haukkuu muita eikä tunnu olevan tyytyväinen mihinkään omassa elämässään saatika sit kokee muiden saavutukset uhkana, koska hällä ei oo, niin ei voi olla kellään muullakaan. En tosin tiedä meneekö toi jo katkeruuden puolelle ihan koko elämää kohtaan, mutta mä oon pyrkinyt eroon ton kaltasista ihmisistä, jotka saastuttaa kaiken ympärillään pelkästään sillä kateudella, katkeruudella, mitä lie onkaan, koko elämää ja kaikkia läheisiään kohtaan.


Usein vedotaan siihen, että kateellisilla ihmisillä on huono itsetunto, mutta mä vetoisin ennemminkin huonoon itsetuntemukseen. Kateus kumminkin kielii aina jostain. Omalla kohdallani voisin käyttää esimerkkinä tän kesäistä kateuspiikkiä, kun mä sain kuulla kavereiden koulupaikoista. Olin ja oon edelleen tosi onnellinen, että moni saavutti kovalla työllään sen, mitä on halunnutkin pitkän aikaa, mutta en voi väittää ettenkö olis ollut kateellinen siitä. Hassua olla kateellinen asiasta, jota en edes yrittänyt tänä vuonna, mutta tiedänpähän ens vuonna hakea varmasti kouluun kerta se on jotain, mitä näin kovasti haluan. Ja kyllä, mua alko kaduttaan se, että multa meni kevät ihan sumussa enkä tehnyt mitään koulupaikan eteen saatika edes hakenut.

Toisena syynä kateudelle voi tosiaankin olla se huono itsetunto. Tunnetta ei ehkä osata käsitellä terveellä tapaa, jos ei oo oppinut vielä edes hyväksyyn itseensä ja siihen vielä kaikki ulkopuolelta tulevat paineet. Ei osata arvostaa sitä, mitä itse jo on saatika mitä on saavuttanut, vaan aina ne kaverin saavutukset ja teot tuntuu paljon mittavammilta. 


KÄÄNNÄ KATEUS KASVUKSI

Jotta kaikki tunteet ei patoudu sisälle, niitä tulis tarkastella kunnolla. Sama pätee niin positiviisiin kuin negatiivisinkiin fiiliksiin. Kun tuntee kateutta, niin kannattaa miettiä syitä, jotka fiiliksen aiheutti ja punnita onnistuuko kateuden kohteen saavuttaminen sulta. Jos koet sen liian haastavaks, niin kannattaa kääntää nokka kohti jotain, minkä tekemisestä nautit. Jos taas tiedät pystyväs saavuttaan sen jutun, mistä ootkaan kateellinen, niin kannattaa ottaa vinkistä kiinni, sillä jollain kierolla tapaa, vaikka et itse sitä oo aiemmin tiedostanut, kyseinen juttu on jotain, mitä sä haluat.

Kateus on myrkkyä, jos sitä ei tiedosta ja käy läpi ajatuksella, mikä on mun mielestä pieni vaiva siihen nähden kuin paljon negatiivista energiaa se tuottaa meissä ja kuinka sen voi oikeilla teoilla kääntää positiiviseksi energiaksi. Sillä positiivisella energialla sä saat saavutettua sen, mistä ikinä ootkaan kateellinen.


Käy kurkkaamassa muidenkin tiimityttöjen kateutta käsittelevät postaukset klikkaamalla nimestä! ♥

Jenny  Anniina  Sini  Krista

perjantai 4. elokuuta 2017

TYYLIÄ RAKENTAMASSA: TÄN KESÄN LEMPPARIT PUKEUTUMISESSA

Tänään tuli uhmattua säätä, kun päätettiin lähteä metsälenkille sateesta huolimatta ja miten ihana fiilis siitä tulikaan. Ensin samoilua lapsuudestakin tutuissa metsissä ja sen jälkeen kotiutuminen sekä blogin pariin hyökkääminen samalla siemaillen tuoretta kahvia. Aika täydellinen alotus vapaapäivälle! Tänään saadaan blogin puolella palata taas just niihin aivottomiin, pinnallisiin juttuihin, nimittäin jaan teille mun kuluvan kesän lempparirytkyjä.


KUKKAPAIDAT

Alotetaan tästä vähän piristävämmästä päästä, nimittäin mun ihanista kukkapaidoista. Toinen on jo monen monta kesää toimittanut lempikukkatopin sijaa ja toinen taas on vähän uutukaisempi. Taka-alalla olevaa toppia ette ookaan vielä kertaakaan tainnut mun tän kesän asukuvissa nähdä, mutta sen etualalla olevan ootte saattanut bongata tän vuoden puolella paristakin asusta.


HAMEET

Etenkin toi uus mokkahame ja jo vanhempi suosikki, vekkihame. Shortsien ystävä mä en oo oikeastaan koskaan ollut ja tänäkin kesänä heivasin kaikki, paitsi yhdet shortsit kirppiskassiin. Etenkin farkkushortsit vaan on niin epämukavia ja hameet ihan täysin vastakohtana niille. Mun kohdalla hameet tuo ne kropan paremmat puolet esille, näyttää paljon siistimmiltä ja naisellisemmilta, mikä nappaa muhun.


RIBBINEULOSPAIDAT

Tietenkään me ei voida sivuuttaa sitä, että tänä kesänä on ollut ja tulee vielä oleen niitä kylmempiä päiviä, kun kukkatoppi ei ihan hirveesti ainakaan yksinään lämmitä ja on tarvinnut valita vähän paksumpaa päälle, jollon yleensä mulla on valikoitunut kaapista joko tää raita t-paita tai sit mun kirppispostauksessakin vilahtanut harmaa ribbineulepaita!

Mä olin ihan yllättynyt tätä postausta ja kesän pukeutumista miettiessäni, että enkö todella oo ehtinyt mitään muita vaatteita käyttään suht usein, mutta näillä nyt mennään tän kesän osilta. Toisaalta, kun miettii, että suurimman osan ajasta vietän kumminkin joko koti- tai työvaatteissa, niin ihan realistiselta näyttää sen jälkeen. Harmi sinänsä, koska mun vaatekaapilla olis ollut paljon enemmänkin annettavaa muun muassa mekkojenkin osalta, joita oon käyttäny tänä kesänä vaan muutaman hassun kerran. Onneks tosiaan vielä on kesää jäljellä. ;) Ja hei, ihan superia viikonloppua! ♥

keskiviikko 2. elokuuta 2017

VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ

Tällä hetkellä pihalla sataa vettä saavista kaatamalla ja mä oon jostain syystä tosi onnellinen. Tää sää tekee mulle semmosen turvallisen kotoilufiiliksen ja toivon, että se myös jatkuis työvuoron jälkeen. Ei olis mitään syytä lähtee minnekään, olla vaan poikaystävän kainalossa ja kattoo HBO:lta Supergirlia, kuten me eilenkin tehtiin seitsemän jakson verran.


Eletään jo elokuun ekoja päiviä ja mä oon aika fiiliksissäni tulevasta, vaikka yritänkin yhä enemmän elää päivä kerrallaan ja hetkessä mukana. Mitään erikoista ei oo tässäkään kuussa tulossa saatika ensi kuussakaan, ihan perus arkea ja töitä, mutta joku mua on aina viehättänyt loppukesässä. Uskoisin vahvana tekijänä sen suhteen olleen aina uuden lukuvuoden alku, koska sillä kaavallahan on porskittu viimeset 14 vuotta yhteen putkeen. Joka elokuu tähän vuoteen mennessä oon noiden vuosien aikana istahtanut koulun penkille elokuun puolen välin tienoilla. Tänä vuonna mulla sen sijaan starttaakin monen päivän työputki samaisena ajankohtana. Hassua.


Ajan kuluminen on myös päässyt yllättään kunnolla kerrankin. Ehkä mä oonkin kesällä onnistunut elään myös ihan vaan hetkessä, sillä tuntuu, että vasta alotin kesätyöt, mutta aletaan oleen jo loppusuoralla. Täytyy siis yrittää nauttia näistä kahdesta viimesestä kuusta ja ajatella ne työn stressaavat puolet vain pieninä miinuspuolina, koska ajan kanssa moiset unohtuu eikä välttämättä semmoset jutut ja tilanteet, jotka nyt tuntuu pahalta, tunnukaan enää vaikkapa kuukauden tai vuoden päästä niin pahalta. Tässä tulikin mun toinen mietelause, jonka sanomaa pyrin noudattamaan.


Vaikka haluankin nauttia näistä viimesistä hetkistä kesätöissä ja nauttia ylipäätään kesästä vielä mahdollisuuden ollessa käsillä, niin en vaan silti saa mielestäni lokakuuta. Lokakuulle mulla on jo varattuna jotain pientä puuhaa oman pään menoks, jotta ei ihan laiskotteluks mee. Kyseessä on opiskelua, mutta hiukan eri tavalla, mihin oon aiemmin tottunut. Siitä ehkäpä lisää sit lokakuussa, jos/kun se vaan toteutuu, sillä se riippuu niin paljon sen hetkisestä työtilanteesta!


Nyt kumminkin taidan kömpiä takas ton tuhisevan miehekkeen kainaloon ja elää taas enemmän ihan vaan tässä hetkessä. Toivottavasti teilläkin on yhtä onnen täyteinen keskiviikko! ♥

tiistai 1. elokuuta 2017

MUUTAMA HAASTE VIIMESELLE KESÄKUUKAUDELLE

Elokuu tuntuu ottaneen varaslähdön, koska ei aika voi vaan hujahtaa näin nopeesti. Ootan myös syksyä innolla, mutta tässä riittää kyllä osakseen sulateltavaa. Enää ei ollakaan kesäkuun puolella, vaan heinäkuu suoranaisesti viuhahti ohi ja elokuukin alko jo, huh. Kaikki mun kesäkoltutkin on vielä vailla käyttöä, vaikka tosin vika saattaa olla ihan siinäkin, että niitä on kertynyt yksinkertasesti vaan liikaa. Jotta ei ihan lusmuiluks menis elokuukin, niin haluan haastaa itseni! Katotaan sit ens kuun alussa, että miten suoriuduin.


Kesävaatteet

Käytä niitä, keksi eri asuja vielä, kun voit! Myös ne uudet sandaletit vähän useemmin käyttöön kerta niiden ympärille on asujakin mietittynä.

Lukulista

Yritä kiriä kesän lukulistaa, koska listalta on yliviivattuna vasta yks kirja ja aikaa on ollut reilu kaks kuukautta. Aika menikin kesällä kaikkeen muuhun kuin lukemiseen, joten josko nyt Netflixin sijaan nappaisit sen kirjan sun kätösiis. Et kehtaa kesän lopuks esitellä olematonta luettujen pinoa...

Herkkupäivät erikseen

Nyt, kun mulla ei oo ollu periaatteessa mitään kunnon rutiinia töiden tiimoilta, koska ensinnäkin vuorotyö ja toiseks vapaat ei osu aina samoille päiville viikoittain, niin on myös vähän herkkupäivät vissiin menny mulla sekasin, koska niitä on tullu vedeltyä aina vapaapäivän yllättäessä. Syyskuun loppuun asti, kun mulla kesätöitä on, otin käytännöksi sen, että ainoastaan viikonloppuvapaat on pyhitetty herkuttelulle. Siispä esimerkiks tän viikon viikonloppuna herkuttelu on kielletty, kun raadan koko viikonlopun töissä, mutta sit taas ens viikon viikonloppuna on herkuttelu sallittua lauantaina, kun mulla sattuu sillon sunnuntai oleen vapaa.


Kalenteri-ihmiseksi opettelu (taas)

Mä oon niin monesti tätä yrittänyt ja juurikin elokuun kunniaksi, mutta kertaakaan kalenterin raapustaminen ei oo tullut mulle tavaksi. Ja just paperinen semmonen! Niissä on sitä jotain. Tänä vuonna haluan yrittää taas uudestaan ja vielä pohdin, että alotanko tekeen sitä itse bujon merkeissä vai etsinkö jonkin valmiin kalenterin.

Syyssiivous ja kirppispöydän varaus

Syyssiivous varmasti onnistunee helpostikin, mutta toi hiton kirppispöydän varaus. Joka kerta mä vaan viivytän ja viivytän sitä, joten josko tässä kuussa saisin edes sen aikaseks. Se helpottas niin paljon elämää syksyllä ja pääsisin kaikista turhista vaatteista eroon vihdoin. Toki täytyy vielä varmaan tehdä jonkin sortin katsaus kesävaatteisiin elokuun päätteeks, että mille ei tullut enää niinkään käyttöä ja mikä ei tunnu enää ollenkaan omalta.


Nyt mä taidan suunnata hörppiin aamukahvia, joten ihanat, aamukahvin makuiset tiistaihuomenet teillekin! ♥

maanantai 31. heinäkuuta 2017

KATSAUS ALKANEEN VIIKON POSTAUKSIIN

Tällä viikolla mulla on suurin piirtein koko viikon postaukset jo etukäteen mietittynä ja kuvituksetkin on kohdillaan, joten vaaraa postausten julkasemattomuudelle ei oo. Siispä sen kunniaks haluan jakaa teille tän viikon starttaamiseks katsauksen siihen, mitä on tulossa.


Tiistaina - Muutama haaste viimeselle kesäkuukaudelle

Oon viime päivinä havahtunut siihen, että kesä todella on ihan finaalissa ja enää on kuukauden päivät aikaa tästä kaikesta nauttimiseen, joten pientä herätystä vielä kesän viimesiin viikkoihin sekä pientä haastetta, jotta kaikki tulee otettua irti eikä vaan lusmuttua loppujakin kesäpäiviä.

Keskiviikkona - Vielä on kesää jäljellä

Ajatuksia kesästä, kesätöiden toiseks viimeisen kuukauden alkamisesta ja edessä häämöttävästä syksystä.


Perjantaina - Tyyliä rakentamassa

Tällä kertaa en ajatellut ihan puolentoista kuukauden breikkiä pitää tän sarjan kolmannen osan julkasuun, vaan tänä perjantaina olis ilmaantumassa jo seuraava osa ja tällä kertaa päästään kurkkaan sekä tutustuun mun kesävaatteisiin vähän paremmin, mutta lisää siitä perjantaina.

Lauantaina - Blogitiimipostaus

Kuten sanoin, kuukausi vaihtuu, joten luonnollisesti se tarkoittanee myös tiimipostausta. Elokuun tiimipostaus tulee oleen mun mielestä ihan älyttömän mielenkiintonen ja taitaakohan tää olla ensimmäinen syvällinen aihepostaus niin tiimin voimin kuin myös mun bloginkin puolella, joten oon innoissani tästä!


Mitä mieltä ootte tämmösestä katsauksesta? Ja sietäiskö tällasia tulla joskus toistekin?

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

VIHA-RAKKAUSMEKKO

Tää sunnuntai saadaan taas pyhittää blogin puolella asukuville, jotka on mun eilisen aamun ja tän päivän asusta. Päälle eksyi kumpaisenakin päivänä mekko, jota alkukesän kartoin ja välttelin, koska ajattelin, että se ei enää olis yhtään mua. Jostain syystä halusin jotain uutta kokeilematta vanhaa uudestaan. Kappas, kun sen päälleni vihdoin sujautin, niin johan rakkaus roihahti taas ja muistin kaikki ne syyt, miks mekko aiempina kesinä oli se lemppari.


Siinä se on kaikessa kauneudessaan. Mekko, jota niin yritin vihata kieroutuneista syistä ja suunnittelin jo kirppiskassin täyttöä tällä, mutta enhän nyt tästä voi luopua. Hulluhan mä oisin. Tuunko ikinä löytään yhtä täydellistä mekkoa mulle? Pohdin eilen aamulla hiljaa mielessäni ja tuumasin lopulta, että en todellakaan.


Harvemmin sä löydät alle parillakympillä mekkoa, joka on niin sun värinen, vaikka väri hieman korostaakin kalmankalpeeta ihoa, joka näyttää siltä, että et oo suunnilleen koko kesänä tohtinu astua ulos... Saatat löytää mekon, joka korostaa sun kroppaa, kun jotain jumalaista veistosta samalla tapaa kuin tää, mutta silti et tuu löytään just tätä yksilöä, johon rakastut joka kerta uudestaan ja uudestaan. Siltä jumalaiselta veistokselta musta tuntuu aina tossa mekossa, joten eikö sekin oo jo syy itsessään olla vihaamatta ja luopumatta mekosta.


Ehkä se vihan ja karttamisen syy olikin siinä, että meidän yhteinen taival on kestänyt kaiken kaikkiaan jo yli kaks vuotta ja tuli vaan joku pieni kyllästymisen kaltanen vaihe, jonka takia oli pakko pitää breikkiä, mutta nyt tiedän, että en enää koskaan jätä mun lempparimekkoa pölyttyyn kaapin perälle. Aina, jos oon vähänkin epävarma itestäni tai mun kropasta, niin tiedän, että on ainakin yks asia, joka saa mun sisäisen jumalattareni herään eloon ja se on sillon ihan varmasti just tää mekko.

Onko teillä tämmösiä luottovaatteita, jotka pysyy matkassa mukana vuodesta toiseen ja pukemalla sen sulla onkin yhtäkkiä niin paljon parempi fiilis susta itsestäs?

perjantai 28. heinäkuuta 2017

TYYLIÄ RAKENTAMASSA: HANKINNAT KESÄN OSTOSLISTALTA

Viime kuun puolessa välissä koitin alottaa uuden viikottaisen postaussarjan, joka käsittelee just sitä mulle viimekin postauksessa mainitsemaa rakasta aihetta, vaatteita. Kuten huomaatte, niin siitä ei todellakaan lähtenyt käyntiin ainakaan viikottainen postaussarja. Nyt puolentoista kuukauden jälkeen sain vihdoin kuvamateriaalit tähän sarjan seuraavaan osaan ja nyt toivottavasti sarja lähtee rullaileen vähän sutjakammin. Tästä pääsette sarjan starttipostaukseen.

MOKKAHAME


Siellähän se ostoslistalla komeili pitkän aikaa, yksinkertainen mokkahame. Luulin hamuavani sen vaatekaappiini ihan jossain ruskean sävyssä, mutta rakastuinkin tähän H&M:n aleista bongaamaani farkunsiniseen yksilöön. Tää onkin siitä kiva, kun natsaa kesään niin hyvin kevyellä sinisellä värillään. Tän ootte nähnyt jo pariin kertaan toiminnassa muun muassa täällä ja täällä.

SADETAKKI


Tällä kertaa ei löytynyt tarpeeks kivaa keltasta sadetakkia, mutta punanen sen sijaan. Harmillista on, että en oo päässyt käyttään tota vielä(kään), mutta uskon käyttökertojen lisääntyvän rutkasti syksyä kohden mentäessä, joten sillon voitte myös odottaa asuja tän pirtsakan takin kanssa.

Tän kesän saldona voin tolta ostoslistalta ruksia vaan parit jutut, joten seuraaville kesille jäi vielä törsättävää. Ei tullu sitä täydellistä valkosta mekkoa vastaan tänäkään kesänä. Nyt taidan sulkee koneen ja lähtee valmistautuun illan koitokseen, ihanaa viikonloppua! ♥

HÖMPPÄÄ VAI KURKISTUKSIA PINNAN ALLE?

Aina tää sama ongelma asukuvapostauksia suunnitellessa. Tuntuu jokseenkin niin turhalta sepostaa monin kappalein pelkästä asusta ja sen osasista, mutta toisaalta en tiiä oonko paras ihminen muodostaan vähän syvällisempiä ajatuksia tekstin muotoon, koska onhan ne sentään vaan tämmösen tavallisen tallaajan pohdintoja ihan niistä elämän tylsistä arkipäiväsistä jutuista ja joskus myös vähän niistä erikoisemmistakin, joilla ei ees välttämättä oo mitään tekemistä mun kanssa. Tai ylipäätään se, että kiinnostaako ketään moiset syvälliset tekstit loppujen lopuks vai onko ne aivottomat asusta höpöttelyt se juttu? Vai molempia yhtä paljon? Blogin tilastoista en oikein saa mitään irti, koska asupostaukset on selkeesti ihan ykköspostausten joukossa, mutta toisaalta myös ne syvällisemmätkin. Ja no... Toisaalta taas oon tehnyt niitä syvällisempiä postauksia asukuvia harvemmin, joten pysyiskö mielenkiinto niihin yllä, jos niitä tulis uunista ulos vähän rivakammin.


Sillon vuoden alussa, kun aloin julkaseen asukuvia, tuntu jotenkin tosi luontevalta aina ottaa postauksessakin puheeks asun osaset, mutta nyt tosiaan en näistäkään sen pahemmin keksis mitään erikoisempaa sanottavaa. Tavallinen kesäasu keskiviikkoaamuna, jollon oli suhteellisen vilposta vielä ja mä meinasin jäätyä pelkällä lyhythihasella, joten päätinpä heittää päälle sen sijaan ton harmaan ribbineuleen.


Jostain syystä noi asuista sepostamiset ei tunnu siltä omalta jutulta, vaikka haluankin niitä jakaa, sillä mun päässä liikkuu paljon enemmänkin. Joskus joku on todennut, että ehkä vähän liikaakiin kerralla... Mielipidettä löytys suuntaan, jos toiseenkin, mutta toisaalta taas mielipidekirjotukset ei ehkä mee yks yhteen asukuvien kanssa, kun taas syvällisemmät postaukset mun mielestä aika hyvin natsais niiden kanssa. Tai sentään siitä yhdistelmästä ei tulis ihan liian hassu. Toisaalta taas mistä mä tietäisin, kun en oo koskaan kokeillut.


Shirt / Second hand (Bikbok)
Skirt / H&M

Ehkäpä mä (me?) tullaan vielä johonkin tulokseen tän kinkkisen tilanteen tiimoilta. Mitä mieltä ootte? Haluutteko asukuvien yhteydessä mun ajatuksista ne pinnallisimmat vai palasen vähän jotain enemmän? Ehkä palasen jopa enemmän mua, koska asukuvista ei ainakaan mun maailmasta saa ihan hirveesti otetta, vaikka vaatteita rehellisesti sanottuna rakastankin ja asukuvien napsiminen on mun lempipuuhaa.

Suuret on ongelmat, mutta hei eikös se oo vaan parempi näin. Mitä pienemmät on ongelmat, niin sitä paremmin elämä selkeesti porskuttaa eteenpäin. Mutta mä tiedän, että siellä ruudun toisella puolen on paljon porukkaa, koska vahvasti uskon siihen, että postauksien ja blogin katselukerrat ei halua kusta mun silmään ainakaan kovin pahasti, joten nyt mielipidettä kehiin tästä mieltä askarruttavasta asiasta ja jos oikein innostut, niin heitäppä vaikka postaustoiveitakin samaan syssyyn. ♥

torstai 27. heinäkuuta 2017

KIIKUNLÄHDE

Eilen aamusta me päätettiin extemporee, että illalla voitas lähtee ajeleen kohti Hollolaa ja Kiikunlähdettä. Mä en muista mistä mä spottasin kyseisen luonnonnähtävyyden muutamia kuukausia sitten, mutta taisin poikaystävälle sillon tokasta, että vau tonne mä haluan tän kesän aikana. Suomi osaa yllättää kauneudellaan kerta toisensa jälkeen ja tääkään lähde ei pettänyt tällä kertaa. Toista mieltä taas oli poikaystävä, joka ei niinkään pitänyt lähdettä kovin erikoisena.


Tien alkupäässä, joka johtaa Kiikunlähteelle, oli parkkipaikka, josta tuli kävellä jonkin matkaa, kunnes näki turkoosin veden puiden lomasta. Osa lähteen rannoista on yksityisomistuksessa ja siitä meitä oli muistuttamassa aidat ja kyltit. Kumminkin pian saavuttiin alueelle, johon oli ihan vapaa pääsy ja päästiin ihaileen lähdettä vähän lähemmin.


Aika upeeta! Tänä kesänä oon huomannut trendaavana ilmiönä kotimaan matkailun ja en vois olla yhtään ilosempi siitä, että porukka oikeesti alkaa vissiin arvostaan sitä, mitä meiltä jo löytyy ympäriltä. Kaunista ja yllättävää luontoo löytyy ihan läheltäkin eikä aina tarvii hypätä lentokoneeseen löytääkseen jotain ihailtavaa.


Musta tuntuu, että säiden tiimoilta kesä on vasta vähän enemmän nostamassa päätään, joten eiköhän elokuussa yritetä tämmösiä reissuja vähän enemmän... Ainakin ihan superisti haluaisin tänä kesänä päästä vielä yöuinnille Yyteriin, mutta hidastavana tekijänä saattaa olla uikkarittomuus ja lämpimien päivien kesken loppuminen. Toivotaan kumminkin, että sekin reissu onnistuis, koska viime Yyteri (ja uinti) reissusta on vierähtänyt kohta jo kuus vuotta. Toisena reissuna elokuulle olis strutsitila, joka pisti itseasiassa eilen ohikulkumatkalla silmään Pälkäneen kohdalla. Googlen hakujen mukaan kyseessä tais olla Syrjysen strutsitila, joten sinnepä siis.


Mä muuten hankin itelleni just Lightroomin ja nää on ekat kuvat muokattuna sillä, joten älkää olko liian rajuja tuomareita, koska harjottelen vasta. Seuraavana olis asukuvat muokattavana sillä ja mua kieltämättä vähän jänskättää, että mitä siitä tulee.

Onko sulla tämmösiä must see -paikkoja tälle kesälle vai ootko kenties päässyt piipahtaan jo kaikissa?