keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

KIITOLLISUUSKESKIVIIKKO: Oo kiitollinen just tästä hetkestä

Näin jälkeenpäin ajateltuna oli virhe heittää blogiin postaus tauosta. Voin lohduttautua sillä, että just tolla hetkellä se tuntu oikeelta ratkasulta, kun ajatukset jummas vaan paikallaan.

Tuntuu, että viime keskiviikon uutisista on taas joka hetkeltä oppinut enemmän elämästä ja itsestään. Itsestäänselvyydet on muuttuneet nopeella tahdilla asioiks, joita arvostaa ja kunnioittaa ihan eri tavalla, mitä aiemmin. Niistä osaa olla jopa kiitollinen. Asioiden tärkeysjärjestys on muuttunut radikaalisti ja kontrasti vanhaan ajattelutapaan on aika suuri ainakin näin väliaikasesti, mutta toivon, että tästä jää pysyvästi edellisten suurempien vastoinkäymisten tapaan taas jotain uutta omaankin ajatteluun. Viikon aikana on oltu ihan tajuttomassa paniikissa, pelätty, itketty, tunnettu kiitollisuutta pienistäkin askelista, jotka johtaa mitä luultavammin eteenpäin. On tunnettu myös suurta kaipuuta, menettämisen pelkoo, yksinäisyyttä, siis ihan kaikkee ja kaikki ei todellakaan oo välttämättä sieltä parhaasta päästä. Toisaalta elämä aina kantaa ja myös muun muassa onneakin on ollut viikossa mukana, vaikka todella negatiivissävytteiseltä vaikuttaakin.


Nyt, kun mä kirjotan tätä postausta, voin todeta isän tilan olevan suuntaamassa parempaan päin, vaikka koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Jos ette oo koskaan meinannu menettää ketään teille rakkainta ihmistä, niin ette voi ees arvata kuinka kiitollinen oon joka kerta, kun saan kuulla ees pienenkin positiivisen jutun isän tilasta tai siitä, että se ei oo mennyt ainakaan huonompaan suuntaan saatika sit, että nään isän. Sitä ei voi verrata yhtään mihinkään. Se antaa mulle voimaa ja isän näkeminen päivittäin on itseasias ollu mun päivien kohokohta koko viikon.


Taisinkin paristi todeta viime viikon loppupuolella, et jos iskä jaksaa, niin kyllä mäkin jaksan, kun tuntu arki välillä menevän liian raskaaks. Tiedättekö, kun päässä pyörii miljoona asiaa ja sit siihen lisäks vielä lykätään toiset miljoona asiaa, jotka vaan tuntuu siinä kohtaa niin turhilta. Toisaalta taas ne normaalit arjen murheet ei tuntuneet miltään tän tapahtuneen rinnalla. Mä haluan yrittää olla kiitollinen joka hetkestä, mutta tällä hetkellä en saa kiitollisuuden aihetta oikeastaan muusta kuin siitä, jos saan kuulla sairaalasta positiivista ja ihmisistä mun ympärillä. Sitä ei aina mietikään, mikä voima ja vaikutus perheellä on ennen, kun koko joukkio lyöttäytyy yhteen ja meillähän tota joukkioo löytyy yllin kyllin. Kukaan meistä ei oo siis yksin eikä ennen kaikkea isä oo yksin.


Mä oikein miettimällä mietin, että miten saan jaettua mun kaikki fiilikset ja ajatukset, niin tää tuntu ihan ymmärrettävästikin luonnolliselta tavalta. Sille on syy, miks oon aikoinaan halunnut alkaa just nimenomaan kirjottaan blogia ja se syy on tämä. En osaa mitenkään paremmin ilmaista itseeni, kun kirjottamalla. Se on aina ollut tavalla tai toisella mukana mun elämässä ja niin se vaan tulee oleen tulevaisuudessakin. Hahah, taas yks syy olla kiitollinen.

Mut hei iskän parin päivän takaisia lausahduksia lainaten; elämä ei oo niin vakavaa ja eletään päivä kerrallaan. Älä murehdi huomisesta tai ylipäätään turhasta, jos just nyt tässä hetkessä kaikki on hyvin.

2 kommenttia:

  1. Sä olet niin upea ihminen ja sydän täynnä kultaa ♥ Oon niin onnellinen, että sun iskäs on menossa parempaan suuntaan, koska se viime postaus kyllä säikäytti. Vaikken itse ole ollut samanlaisessa tilanteessa, niin tuli tätä lukiessa just hirveä kiitollisuus siitä, että omat läheiset (ja itse) on kunnossa ja terveitä, koska se ei todellakaan ole ikinä itsestäänselvyys, vaikka arjessa sen monesti unohtaa, kunnes tapahtuu jotain tällaista. Paljon voimia teidän koko perheelle ja toivotaan, että suunta on jatkossakin ylöspäin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kommentti oli ihan älyttömän piristävä ♥ Ja todellakin kannattaa muistaa olla kiitollinen siitä, että just on ite ja läheiset terveenä ja täysissä voimissaan. ♥ Onneks asioilla on tällasissakin tapauksissa tapana järjestyä ja tällä kertaa onneks järjesty parhaimmiten kaikesta huolimatta!

      Poista