lauantai 25. maaliskuuta 2017

TAUOLLE

Erittäin aikaset lauantaihuomenet! Ootte varmaan huomannut, kun musta ei oo kuulunut tällä viikolla oikeastaan mitään lukuunottamatta tiistaista postausta. Tää ei johdu mun kohdalla millään lailla blogista tai siitä, että ei olis inspistä, vaan siitä, että sain keskiviikkona aamupäivällä kuulla ihan älyttömän huonoja uutisia, joiden takia sit kiidätin suoraan kotiin kesken työpäivän itkupaniikissa, ahdistuneena ja lähes täydessä epätietosuudessa. Tuntu, että mä en saa happee ja että koko maailma romahtaa sillä sekunilla. Mun iskä makaa siis tällä hetkellä sairaalassa ja tilanne on tosi vakava, joten voitte varmaan arvata, että ahdistus ja huoli ei jäänyt vaan tohon yhteen päivään.

Mä pelkään kokoajan sitä, jos äitille soitetaan tai mun kotoo pois ollessa äiti tai sisko soittaa mulle, koska sit tiedän, että tää keissi on päättynyt huonosti. Siis tällä hetkellä oikeestaan ainoo, mitä mun tekis mieli tehdä on nukkua, koska sillon koko juttu pyyhkiytyy mielestä edes hetkeks, mutta meidän koko perheen on pysyttävä yhteisvoimin vahvana niin kauan, kun isäkin pysyy. Haluan kovasti uskoo, että tästäkin selvitään.

Ymmärtänette varmaan, että musta ei blogin puolella kuulu ennen oman fiiliksen parantumista ja sitä, että saan tiedon siitä, että me selätetään tää koko homma perheenä ja iskä parantuu varmasti.

6 kommenttia: