keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

MITÄ MULLE KUULUU?

Ihanaista keskiviikkoa! Niin vaan pari viikkoa vierähti ihan huomaamatta kaikkien muiden juttujen lomassa, kun blogin ja voin sanoo, että ei kulunut päivääkään, jollon blogi ei ois käyny mielessä. Mua ehkä hitusen ärsyttää se, että heti luppoajan ollessa minimissä, sitä rupee leikkaan niistä harrastuksista pois, vaikka blogikin toimii mulle jonkin sortin terapiana. Joten pliis, ei pitkään aikaan enää tämmöstä taukoo!


En oikeastaan ees tiedä onko mulla loppujen lopuks ollu aika kortilla, mutta tässä on tapahtunu parin viikon sisään niin paljon! Hiljaisuushan alkoi sen Jyväskylän reissun jälkeen eikä mulla oikeastaan ollut silloin aikaa käydä napsimassa pariin postaukseen kuvia, vaikka ideoita sekä suunnitelmat oli ja kyseiset postaukset tuleekin sit vasta varmaan tän viikon lopulla/ens viikolla, jollon multa löytyy taas enemmän aikaa blogille (ja sille kuvailulle!!). Siitähän lähti vierivänä kivenä kuva(ilema)ttomuus ja postailemattomuus. Oli jotenkin niin iisi sen takia keskittyä ihan kaikkeen muuhun.


Niinhän se menee ainakin omalla kohdallani, että tasapaino kaikkien elämän osa-alueiden kanssa on lähes mahdottomuus, koska aina tulee ne omat fiilikset, aika tai muuta vastaavaa tielle. Tälläkin kertaa mä oon yhä enemmän viettäny aikaa niiden tärkeiden tyyppien kans. Monen monta iltaa ollaan vietetty mun poikaystävän, veljen sekä veljen lasten kanssa lautapelien parissa, oon käynyt Pyynikin näkötornin munkkikahvilassa visiitillä piiiitkästä aikaa parhaan ystävän kanssa, käväsin sillon alkukuusta siellä Jyväskylässäkin sekä vietin pari päivää ystävän luona myös Porissa. Vaikka mulla on takana varsin onnelliset kaks viikkoa, niin eniten mua ilahdutti tona aikana isän kotiutuminen. Jep, neljän kuukauden sairaalajakso tuli vihdoin päätökseen, vaikka työstettävää vielä varmasti on!


Nyt tosin ajattelin yrittää kaivaa sen järkkärin useemmin esille, raivata kalenterista reilusti tilaa myös bloggailulle, koska tästä mä nautin ja tää vaan kuuluu elämään niin suuressa roolissa. Vähän samalla tapaa, kun osa ei pysty elää ilman salilla käymistä, niin mähän en bloggailusta tingi. 

Toivokaamme siis, että aika antaa tästä lähin enemmän myöten ja pääsen raapusteleen hitusen useemmin taas! ♥ Mulla on paljon kivoja postauksia tiedossa, mutta täytys vaan kuvitukset saada kohdilleen, niin voisin jakaa teille sen jälkeen jonkin sortin katsausta tulevista postauksista ehkäpä. :) Siihen asti sanotaan taas heipat ja kuullaan toivottavasti vielä tän viikon puolella seuraavan kerran!

2 kommenttia:

  1. Bloggaaminen on ihana harrastus, mutta välillä kyllä tekee hyvää pitää vähän taukoa siitäkin! Pienen breikin jälkeen pääkin on täynnä uusia ideoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta toikin! Pää pursuaa enemmän ideoita ja inspistä aina just pienen hengähdystauon jälkeen. ♥

      Poista