sunnuntai 24. syyskuuta 2017

LEFFASUOSITUS: IKITIE

Kaikki vähänkään historiasta kiinnostuneet katseet tänne suuntaan! Leffoissa pyörii tällä hetkellä aikamoinen helmi, joka sun on nähtävä. Kaikki viime aikoina nähdyt leffat tuntu vaan niin mitättömiltä tän rinnalla ja onhan se nyt ihan ymmärrettävääkin. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Kaikki muistaa historian tunneilta vielä muilutukset? Voiko niitä olla ees unohtamatta... Lapuan liike oli aikoinaan reagointia kommunismiin ja sen avulla yritettiin muiluttaen pelotella kommunisteja. Ja kyseessähän ei ollut mikään kevyen sortin pelottelutaktiikka, sillä liike sieppas ja pahoinpiteli muilutettavansa, välillä jopa muilutettava menetti henkensä. Yhtenä tunnetuista kyyditetyistä oli meidän yksi entisistä presidenteistä, nimittäin Ståhlberg vaimoineen. Sitä ei pysty käsittään, miten toinen ihminen voi tehdä moista toiselle... Ja vielä hullummakshan homma meni luvatussa maassa.

Elokuvan päähenkilölle, Jussi Ketolalle, kävi tuuri muilutuksen suhteen, sillä Antti meinattiin ampua, mutta hän pääsikin luoteja pakoon idän suuntaan. Seuraavan kerran Ketola herää venäläisessä sairaalassa, jossa kotiin pääsy tuntuu vielä mahdolliselta, mutta eipä hetkeäkään, kun hän saakin itelleen uuden nimen - "Neuvostoliitossa Jussi Ketolaa ei oo enää olemassa, vaan sä oot nyt Jussi Kari.", totes Kallonen jotakuinkin näin sanoin. Pakko heittää muuten kunniamaininta Hannu-Pekka Björkmanille ihan huikeesta roolisuorituksesta Kallosena, joka oli lähes läpeensä paha Stalinin kätyri.

Kuva Finnkinon sivuilta.

Jussi Kari pakosta roudataan erääseen kolhoosiin, jossa suurin osa muista asukeista oli amerikansuomalaisia ja he alkavat yhdessä rakentaan paratiisivaltioo. Ketola ei suinkaan ollut unohtanut entistä perhettään, jonka luokse niin paljon yritti päästä, mutta uppoutui rooliinsa Jussi Karina niinkin vahvasti, että päätti perustaa toisen perheen rajan toiselle puolen. Yritän varsin epätoivosesti olla provosoitumatta edellisestä, sillä sellasta se elämä vaan oli sillon ja olihan se nyt jotenkin yritettävä jatkaa elämäänsä, kun ei vanhaankaan ollut enää pääsyä...

Loppujen lopuks paratiisivaltio pettikin rakentajansa  ja alko ihan järkyttävät telotukset joukkohautoihin. Taas saan tuumata, että en tuu ikinä ymmärtään ihmisen halua murhata kylmästi... Telotuksissa murhattiin amerikansuomalaisista siirtolaisista netistä yhteenvetona löydettyjen lukujen mukaan noin 2000 ihmistä ja noin 15000 suomalaisesta lähes puolet menetti henkensä vainoissa. Aika hullua, eikö?

Mä en voi sanoo, että leffalla olis onnellinen loppu, nimittäin leffa päättyy aika järjettömään puhdistukseen Stalinin telotusten tiimoilta, mutta Kallonen päätti säästää Ketolan hengen ja jonkin aikaa hän työskentelikin jonkin sortin orjana, minä lie, Stalinin joukoille. Loppu hyvin kaikki hyvin, kun Ketola pääs karkaan auton kanssa takas rajojen tälle puolen edellisen perheensä luo.

Musta tuntuu, että kaikki muut, jotka tuollon oli leffaa katsomassa kävi lähempänä keski-ikää, mutta jos siellä ruudun toisella puolen sattuu oleen joku muukin kotimaisten, historiaan perustuvien leffojen fiilistelijä, niin iso suositus tälle! Leffahan perustuu Antti Tuurin romaaniin, jonka ajattelin jossain kohtaa hankkia luettavakseni, niin syvälle ytimiin tää leffa osu ja uppos.

Seuraavan kerran palaillaan varmaan vähän kevyemmissä merkeissä, joten nyt toivottelen taas ihanat sunnuntait ja hyvät huomenet! ♥

lauantai 23. syyskuuta 2017

SYKSYN LEMPPARITEET x 4

Teen ystäville lauantaihuomenet ja oikeastaan ihan kelle vaan, kuka tähän postauksen sattuu eksyynkään! Ehkä saan kaikista käännytettyä teeholisteja tän postauksen jäljiltä? Ajattelin tosiaan jakaa teille mun tän syksyn lemppariteet, joista suurin osa onkin jo vanhoja tuttuja mulle, mutta jopa yks uutukainen joukosta löytyy.


Mä aloin parempaa tuttavuutta tekeen eri teemerkkien ja -makujen kanssa vasta parisen vuotta sitten, mutta sekin taival tais alkaa ihan perus vihreetä teetä maistellen ja vasta viime vuonna ostelin ekat oikeesti hyvät makuteet.


Pukan piparminttu-lakritsitee on mun teehyllyn vanhin lemppari ja siihen tutustuinkin jo viime syksynä. Lakritsi uppoo muhun parhaiten myös jätskeissä sun muissakin, niin tottakai tee, joka on maustettu lakritsijuurella pääsee heti testiin. Tästä muodostukin mun ihan ehdoton lemppari eikä oo vielä tän voittanutta! Plussaa söpöstä pakkauksesta. LUE: Lakritsijuurta (jota tee sisältää) tai ylipäätään lakritsia ei suositella ihmisille, joilla esiintyy korkeaa verenpainetta.


YogiTean Immune Support on mulle uusin tuttavuus ja sitä oonkin hörppinyt vasta muutaman kupin verran, mutta oon niin hulvaantunut sen mausta. Vois kuvitella, että kyseinen tee olis kaikkien makujen sekasorto, mutta se onkin ihana, lämmin yhdistelmä eri yrttejä, hedelmiä sekä marjoja. Maku on yllättävän mieto siihen verrattuna, mitä se ehkä kaikista aineksista päätellen vois olla.


Clipperin kamomillatee on toiminut mulla iltasin rauhottavana teenä ja sitä tuleekin juotua tosi usein esimerkiks iltoina, jollon oon päässyt myöhään töistä tai sitä vastoin, jos seuraavan aamuna on aikainen herätys juurikin töihin. En tiedä, onko teen rauhottavuus pelkkää lumetta, mutta ainakin se toimii edes niin, joten pojot tälle.


Vielä yks suositus multa Clipperin teille, sillä tää Nighty Night toimii mulla toisena rauhottajana! Tässäkin varmaan vaikutus on pelkkää lumetta, mutta sekin on parempi, kun ei mitään. Nighty Night sisältää siis rauhottavia ja nukuttavia yrttejä ja toimii mulla mainiosti illalla uneen tuudittajana etenkin sillon, jos on aikanen aamu tiedossa. Vieläpä tuoksuu ja maistuu ihan super hyvältä uniteeks!

Olisko teillä suositeltavia teemakuja testiin? Samalla, kun näitä kulutan kaapin perukoilta olis kiva testailla uusiakin makuja. Onko joku muukin maistanut näitä postauksessa mainittuja? ♥

perjantai 22. syyskuuta 2017

TYYLIÄ RAKENTAMASSA: SE SYYSHUIVI, JOKA MÄTSÄÄ JOKAISEEN TAKKIIN

Taas jatketaan viikonloppua kohti tyyliä rakentamassa -sarjan postauksella, jonka aiemmat postaukset voit kurkata täältä. Pyrin sarjassa esitteleen sitä, mitä mun tyyli jo on, antaa ehkäpä jotain vinkkejä muille edulliseen ja harkittuun vaatekaapin sisältöön sekä nimensä mukaisesti rakentaa myös sitä omaa tyyliä. Tänään me palataan hetkellisesti syyskuun ensimmäiseen päivään, kun jaoin teille vähän syksyn ostoslistaa, joka piti sisällään myös syyshuivin etsintää. Saanen ylpeänä esitellä huivin, joka todella sopii mun kaikkien syys(-/välikausi)takkien kanssa:


Mä en oikein tiedä, että mikä tää väri on? Tämmönen marjapuuron värinen, mutta ehkä inasen tummempi? Kumminkin, pidin jo lähtökohtasesti ihan mahdottomana mun syksyn haastetta löytää se kaikkien takkien kanssa hyvin mätsäävä huivi ja vaikkakin se kauheesti työtä vaati löytää moinen, niin löytypäs silti.


Tää on tosiaan ihan 100% villaa eli toivottavasti tänä syksynä pysyy kaula ihan oikeesti lämpösenä ja ainakin eilen tuli testattua tää lämmikkeenä huovan tavoin kylmässä leffasalissa, kun pian tähän kietautuessa en enää tutissutkaan kylmyydestä, vaan sain tuudittautua suureen, lämpimään halaukseen huivin sisään.

Miks mä liputan luonnonmateriaaleja huiveissa(kin)?

Ihan ensinnäkin voidaan alottaa siitä, että käytänkö mieluummin joka toinen vuosi 20-30 euroo akryylihuiviin, kun hitusen säästämällä lisää rahaa huivia varten voisin saada mitä luultavammin yksilön, joka kestäis hyvänä pidempäänkin kuin vaan muutaman hassun vuoden. Huiveihin pätee vähän sama juttu kuin neuleisiinkin ja nyt se otetaan todelliseen testiin, että kannattaako huiveihinkin panostus.

Luonnonmateriaalit on paljon lämpimämpiä ja voin heti ensimmäisten käyttökertojen jälkeen sanoa, että mun akryylihuivit ei oo suunnilleen koskaan ollu näin lämmittäviä. Taas lähtee mun puolelta yks pojo luonnonmatskuille.

Akryyli nukkaantuu pian käytössä ja nukka on ainakin mun kohdalla ollut tosi vaikeesti poistettavissa akryylineuleista/-huiveista. Mun tän hetkinen talvihuivi, yllättäenkin akryylia, on tosi suttusen näkönen nukkaantumisensa ansiosta, mutta villavaatteet yleensä nukkaantuessaan on ainakin mun kohdalla toimineet paljon paremmin, kun nukan on saanut nyppimälläkin pois eikä sitä synny läheskään yhtä paljon saatika nopeasti verraten akryyliin.

Villa maatuu, akryyli ei.

Vertasin postauksessa akryyliin, sillä suurin osa halppisketjujen huiveista on just sitä akryylia ja kun yleensä ei välttämättä nähdä hintaa pidemmälle. Toki, ne halvemmat akryylihuivit on useimmiten tosi söpöjä ja nättejä enkä väitä, että en itse välttämättä tulisi moisia enää ostamaan, koska varmasti semmonen lähtee mukaan, jos vaan joku mieleenpainuva tulee joskus vastaan.

Nyt taidan suunnata aamukahville ja -palalle, joten ihanaa perjantaita ja viikonloppua! ♥

maanantai 18. syyskuuta 2017

VIIME PÄIVIEN PUUHASTELUJA

Täällä kirjottelee ihan älyttömän väsyny tyttö! Ootan innolla sitä, että kohta pääsen unille, mutta sitä ennen halusinkin tulla jakaan teille mun viime viikon ja viikonvaihteen puuhailuja. Oikeastaan ei mitään sen kummempaa oo tapahtunu, mutta elämähän pyörii just niiden ihan arkipäivästen juttujen ympärillä.


Kuvasin aikalailla täsmälleen viikko sitten mitä luultavammin yhden syksyn kauneimmista auringonlaskuista ja kuviin lisää elämää toi tuo veneilevä ihmisolento. ♥ Vietin viime viikolla myös ihanat neljä vapaapäivää ja harmikseni saan todeta, että tällä viikolla ne on historiaa. ♥ Sain pitkästä aikaa omaa aikaa ihan vaan pelkästään itelleni, mikä tuntu niin hyvältä; ei mitään velvollisuuksia yhtään ketään tai mitään kohtaan. Sitä välillä tarvii itse kukin. ♥ Oon nukkunu just niitä kiellettyjä päikkäreitä, kun joutuu suuntaan aikasin aamuvuoroon seuraavana päivänä, mut väsyttää vaan niin hitokseen. Kieltämättä illalla tai viimestään aamulla on kaduttanu!


Katselin Netflixiä ihan kokonaan yhden vapaapäivän ajan ja nautin aikatauluttomuudesta. ♥ Suuntasin leffaan parhaan ystävän kanssa katsoon ehkä oudoimman leffan ikinä. Mother! oli omalla tavallaan ihan hyvä, mutta en ehkä uudestaan maksais yli kymppiä kyseisestä leffasta ja noh, kuulen edelleen mun pään sisällä sen, kun pikkuvauvalta katkes niskat, joten ei ehkä yllä mun suosikkeihin. ♥ Hellitin syömisten suhteen ja hyvä niin, koska stressilevelit on ollu aika huipussaan ja oon tosiaan stressannu myös mm. ruokailuistakin... Niin turhaa. ♥ Tänään taas vietin kivan päivän töissä ja sen kruunas saapunut Zalandon paketti, josta kumpainenkin tilattu tuote oli just semmonen, mitä aattelinkin. Nyt oon taas entistäkin valmiimpi tähän syksyyn!


Tän viikon pahin on vielä edessä, nimittäin keskiviikon vajaa kymmentuntinen työpäivä ja kun oon jo valmiiks jostain syystä ihan naatti tällä hetkellä. Ehkäpä mä nyt suuntaan unille, jotta huomenna saa herätä virkeenä uuteen päivään! ♥

maanantai 11. syyskuuta 2017

AUTUMN MOODBOARD


Keräsin mun viime syksyn lempparikuvat yhteen ja niistä syntykin puolivahingossa moodboard. Aikalailla tämmösellä meiningillä ollaan alkanut syksy startattukin; kumppareilla, neuleilla, polvisukkien sijaan jalassa on ehtinyt vasta oleen pörrösukat, lämpimillä juomilla kuten kaakaolla, teellä sekä tottakai kahvilla ja omena-kaurapaistostakin on ehditty jo kerran tekemään. Täältä muuten löydät ohjeen siihen! Odotan innolla taas persimoneita, ihania ruskan sävyjä, pimeneviä iltoja ja sateisia päiviä.

Haluankin listata teille alkusyksyn kunniaksi muutamia syksysiä postauksia viime vuodelta...




torstai 7. syyskuuta 2017

TYYLIÄ RAKENTAMASSA: SYYSOSTOKSET

Tänä syksynä oon ollu syysvaatteiden kanssa aikasin liikenteessä ja yrittäny etsiä kaappiin yksilöitä, jotka kestäis käyttöä mahdollisimman pitkään eli toisin sanoen oon halunnu välttää niitä hutiostoja ja keskittyä enemmän materiaalien kestävyyteen sekä siihen, että vaatteet todella tulis käyttöön jokainen.

NEULEET


Näistä päällimmäisen näittekin mun päällä jo näissä asukuvissa. Mä tosiaan löysin elokuun puolella kaks aivan ihanaa puuvillaneuletta Gina Tricotista 20 eurolla kappaleelta. Jos rehellisiä ollaan, niin näistä puuvillaneuleista jokainen väri, mikä löyty, oli niin ihana ja mulle iski järjetön valinnan vaikeus... Valkonen ja ruskee kumminkin vakuutti mut, sillä valkosta siistiä neuletta multa ei löytynytkään vielä ja edellinen ruskee ennätti meneen rikki viime talvena. Mielenkiintosta oli se, että olin ensin katsellu muun muassa Gantilta ja Ralph Laurenilta reilun satasen puuvillaneuleita, jotka olis ollu lähes samanlaiset ja myöskin 100% puuvillaa, mutta onneks muistelin Ginassakin joskus nähneeni puuvillaneuleita, koska ainakin tässä tapauksessa hintaa olis todella tullu lisää pelkästään merkin takia...

ISTUVAT FARKUT


Mun ostoslistalla komeili elokuussa myös istuvat farkut, koska mun ainokaiseni suuntas kirpparille liian suuren kokonsa puolesta. Kaverin suosituksesta päätinkin käydä kokeilemassa Ginan Mollyja ja olihan mulla noi joskus itellänikin ollu ja muistin sen erittäin positiivisena farkkukokemuksena, joten tälläkään kertaa ne ei oo tähän mennessä pettäny. Mollythan maksaa sen 30-40 euroa, jos oikein muistan ja plussaa siitä, että ne on korkeavyötäröiset, koska se mahdollistaa vähän lyhyempienkin paitojen käytön.

KAULUSPAIDAT


Tai kai nää on ennemminkin puseroita kuin kauluspaitoja, kun on niin löysiä. Mun kaapin kulmakiviä on just tällaset löysemmät siistit puserot ja niitä ei vaan koskaan voi olla liiaks. Harmi tosin, että ihan liian harvoin tulee niin yksinkertasesta asusta tallennettua asua blogiin. Isosiskolta sain ton Nanson mummonvihreen (siis mikä väri toi on? Jotain pastellin vihreen ja oliivinvihreen väliltä..?) puseron ja tän raitayksilön hamusin itelleni H&M:ltä vajaalla kympillä.

HAMEET


Kukkamekko onkin viime postauksesta tuttu yksilö, mutta näitä kahta hametta ei oo vielä blogissa näkynyt. Molemmat on itseasiassa kirppislöytöjä; pilkullinen Radiokirppikselta ja toinen hiukan talvisempi taas Kaunottaresta & kulkurista. Ja molemmat näyttää yhtä söpöltä yhdistäessä mustiin sukkiksiin ja nilkkureihin! ♥

Vielä olis etsinnässä se vähän värikkäämpi neule, jotta voisin ajatella pärjääväni mun neulevarastolla tulevienkin vuosien kylmät syksyt ja talvet läpi... Mutta nyt mä toivotan teille ihanat illat ja suuntaan kohta väsäileen itelleni mitä luultavammin kanelikaakaoo kauramaitoon! ♥

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

KUKKAPOWERIA SYKSYYN(KIN)

Vielä ei oo ihan niin kylmät ilmat etteikö ohuiden sukkisten kera pärjäis pihalla mekollakin. Mulla vaan tuppaa kaikki mekot oleen kovin kesäsiä, mutta bongasinkin tämmösen astetta syksysemmän kukkamekon kirpparilta päälle kympillä ja tää oli heti ensimmäinen asu, joka mulle juolahti mieleen, joten eiköhän se tänään päässyt heti käyttöön.


Sitä kukkapoweria tosiaan tarvii ainakin meikäläinen tällä hetkellä, sillä sen pitkän työputken jäljiltä edelleenkin tuntuu siltä, että joku olis pusertanu viimesetkin mehutilkat musta ulos. Ehkä elämä lähtee rullaileen tästä taas ajan kanssa, koska niinhän se teki edellisenkin työputken jälkeen, kun ei jääny liikaa rypeen siinä. Niitä kumminkin tulee ja menee eikä kukaan selviä niistä väsymättä.


Vaikka työt ei ihan niin stressaava seikka oo, miltä saan sen just tällä hetkellä kuulostaan, niin syksystä vaikeen tekee ehdottomasti se, että mun pitäs hiljakseen alkaa pohtiin tosissani jatko-opiskelupaikkaa. Se, jos joku, tuntuu energiasyöpöltä. Mä vaan mietin sitä, että miten jotkut aikuiset voi sanoa olevansa alalla, jolle tuntee ja on aina tuntenu intohimoa, koska mulla ei oo koskaan ollu mitään samanlaista. Mä oon aina miettiny, että olis kiva kouluttautua alalle x, mutta sekin on vaan ollu huonoista vaihtoehdoista paras. Miten ihmiset löytää sen unelmaduunin tai tietää, mikä on se oma unelmien opiskelupaikka?


Jacket / Minimum (second hand)
Dress / Mango (second hand)
Bag / DKNY
Ankle boots / H&M

Musta tuntuu, että mä en tuu saamaan mielenrauhaa ennen, kun oon päässy kokeileen ne kaikki eri vaihtoehdot, jotka houkuttelee ja niitähän löytyy, mutta toisaalta semmoseen ei oo valitettavasti pitkällä tähtäimellä mahdollisuutta, jos haluan joskus saada takataskuun sen korkeakoulututkinnon ja vieläpä siihen päälle alalta töitäkin. Voisko joku kertoo, että mistä tietää, mikä on se oma ala vai valitseeko porukka vaan umpimähkään sen, mikä sattuu tuntuun oikeelta ja hyvältä? Harmi, että ei oo äiti ja iskä enää tekemässä näitä isoja päätöksiä puolesta, koska mä alan oleen aika solmussa mun omien vaihtoehtojen ja ajatusten kanssa.

tiistai 5. syyskuuta 2017

TIISTAIN PARAS x 6


Ruoka... oli ehdottomasti poikaystävän tekemä kala ja sen lisukkeeks uunikasvikset eli bataatti ja parsakaali.

Juoma... Anniinan kanssa nautitut chailatet. ♥

Ajatus... oli käydä ostamassa kasa hedelmiä K-Supermarketin superpäiviltä ja croisanttiainekset, jotta huomisesta aamusta sais hippusen ihanemman.


Aktiviteetti... oli kirppispöydän varaus! Pian päästään ainakin toivottavasti eroon nurkissa pyörivistä vaatteista.

Päätös... oli napata huivi mukaan, vaikka alkuun se meinas unohtua.

Juttu... oli huomata vihreyden alkavan hiljakseen muuttaan väriään.


Scarf / Nelly.com
Jacket / Vero Moda
Sweater / Gina Tricot
Blouse / H&M
Jeans / Gina Tricot
Ankle boots / Tamaris

Illalle mulla onkin sen verran mielenkiintosta puuhaa tiedossa kuin vaatteiden hinnottelua. Onneks huomennakin saa nauttia vapaapäivästä ja tällä hetkellä aikataulussa ei oo mitään muuta, kun hyvää aamupalaa ja syysilmasta nauttimista. ♥ Nää kuvat nappas Anniina musta tänään ja ajattelin pitkästä aikaa tulla postaileen teille ihan reaaliajassa asukuvia, kun yleensä niiden julkasu vaan venyy ja venyy. Toivottavasti teidän tiistai oli yhtä kiva, kun munkin tiistai! ♥

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

VEGAANISET SUKLAAMUFFINSSIT

Eilen illalla herkkupäivän kunniaks me tehtiin poikaystävän kanssa pitsaa pohjaa myöten itse ja samalla linjalla jatkaen tehtiin illasta myös jälkkäriks vegaanisia suklaamuffinsseja. Kieltämättä olin aluks hiukan skeptinen, mutta skeptisyys katos pian, kun maistoin taikinaa raakana ja kun näin, kuinka söpöjä muffinsseista tuli kypsentyessään. Ihan alkuperänen resepti löytynee täältä ja tääkin ohje mukailee oikeastaan kauttaaltaan sitä, mutta jotkin aineksista on vaihdettu toiseen samankaltaiseen.


Resepti muffinsseihin kauramaitoon tehtynä

4,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1,5 tl leivinjauhetta
2,5 dl sokeria
3 dl kauramaitoa
1 dl oliiviöljyä
100 g raakakaakaonibsejä

Kuorrutteen resepti pysyi lähes samana kuin alkuperäisessäkin ohjeessa eli...

1 dl margariinia (vegaanista tietenkin)
5 dl tomusokeria
1 dl kaakaojauhetta
3 rkl kauramaitoa

Ihan ensimmäiseks laita uuni lämpeneen 175 asteeseen! Sen jälkeen alota taikinan teko ensin sekoittamalla kuivat aineet (jauhot, jauheet ja sokeri), jonka jälkeen sekota mukaan öljy, kauramaito sekä raakakaakaonibsit. Alkuperäsen ohjeen mitallisia noudattaen tulee juurikin 12 muffinssia, joten kannattaa sen verran varata muffinssivuokiakin. Mä itse käytin tällä kertaa paperisia, mutta ostoslistalla olis silikoninen vuoka. Kun oot kaapinu taikinan suht tasasesti vuokiin, niin anna kypsentyä uunissa noin 20 minuuttia. Meillä tais olla vähän päälle 20 minuuttia.

Kun muffinssit on tullut uunista ulos, niin alota kuorrutteen valmistus ja anna muffinssien jäähtyä sen aikaa. Kuorrutteen teko ei sekään ollut ihan hirveetä ydinfysiikkaa, kun kaikki ainekset vaan sähkövatkaimella sekasin! Kuorruta, kun muffinssit vaan suinkin on tarpeeks jäähtyneitä. Se kuorrutteiden levittäminen oli kyllä varsin terapeuttista puuhaa, tosin jäi ärsyttään se, että kuorrutteita ei saanu levitettyä tasasesti...


Mun tarkotuksena olis vielä seuraavilla kerroilla kokeilla vaihtaa vehnäjauhot gluteenittomiin, oliiviöljy kookosöljyyn ja ehkä myös yrittää tehdä kuorrutekin margariinin sijaan kookosöljystä. En vaan tiedä onnistuisko ainakaan toi viimenen ihan niin, miten kuvittelisin sen onnistuvan. Kokeilemallahan sekin selviäis. Muffinsseista tuli tosiaan ihan supersuklaisia ja ykskin vie makeen himon pois, joka on ainakin omalla kohdalla tosi hyvä juttu, koska muuten olis saattanu kadota jokainen näistä jo eilen illalla...

Ihanaa sunnuntaita ja starttaavaa viikkoa! ♥

lauantai 2. syyskuuta 2017

BLOGITIIMI - 5 SAAVUTUSTA, JOISTA OON YLPEÄ

Kun mä aloin miettiin tän kuun tiimipostauksen aihetta, saavutuksia, löi mun pää ihan tyhjää. Tottakai mun kohdalla ihan perus ylioppilaaks kirjottaminen, merkonomiks valmistuminen, oman alan töiden saaminen tuli ekana mieleen, mutta ne tuntuu niin... Noh, mitättömiltä. Ehkä niistä ei vaan tällä hetkellä osaa iloita, kun oon niin ärsyttävässä tilanteessa jatko-opintojen suhteen, koska onhan ne isoja juttuja. Ja on ne joo enemmän, mitä joillain on, mutta mietin, että tässäkö se mun lista todella on. Päätin kumminkin sisällyttää nekin omaan kohtaansa, tosin kaikki samaan. Mietin aluks, että mitä ihmettä mä keksisin muka noiden lisäks ja miks mun kaikki saavutukset on vaan koulu- ja työpainotteisia. Oon aina määritelly itteni niiden mukaan, joten on vaikeeta yrittää pitää muuta elämässä tapahtunutta saavutuksena. Aloin sit loppujen lopuks miettiin vielä vähän tarkemmin ja tällanen lista syntykin sen jälkeen...


Tuhlaajatytöstä säästeliääksi

Tai ainakin vähintään krantuksi ostosten suhteen. Mä oon kieltämättä edelleen tietyllä tapaa aikamoinen tuhlaajatyttö, sillä kulutan ehkä keskivertoa enemmän vaatteisiin. Ajan ja iän (sekä tarpeeks monen kinkkisen rahatilanteen tiimoilta) oon oppinu ensinnäkin säästämisen jalon taidon sekä sen, että ei se määrä, vaan laatu. Mieluummin oon kranttu ja ostan harvemmin panostaen, kun jatkuvasti huonoa pihistäen jokaisesta ostoksesta. Oon alkanu myös pitään ruokarahabudjettia ja ens palkkalaskelman saadessa olis tarkotuksena alottaa koko palkan budjetoiminen kuukausittain. Heinäkuun jälkeen mun piti myös asettaa itelleni kahvilabudjetti... Siitä en kehtaa edes mainita blogiin sen enempää, hah. :D

Itsenäistyminen

Hassua varmaan, että tää tulee vielä toistaseks vanhempiensa luona asuvan suusta, mutta totta se on. Oikeastaan oon tällä hetkellä itsenäisempi, kun koskaan, vaikka puolitoista vuotta asuinkin Jyväskylässä kaukana vanhemmista poikaystävän kanssa. Silti olin rahallisesti riippuvainen vanhemmista tiukan paikan tullen, koska opintotuella ei valitettavasti ihan kaikkee elämistä aina saanut katettua.


Liikunta osaksi arkea

Pienempänä mä suoraa sanottuna vihasin liikuntatunteja eikä fiilikset oikeastaan koskaan muuttuneet. Kyllä ne loppujen lopuks neutralisoitu niin, että liikuntatunnit ei ahdistanu, mutta ei ne koskaan ollu mitään kovin miellyttäviäkään kokemuksia. Yläkoulussa tosin meillä oli ihan älyttömän ihana liikunnan opettaja, joten sillon muistan jopa tykänneeni liikkatunneista. Ja oonhan mä joo harrastanut suhteellisen paljon kaikkee erilaista, mutta mikään ei oo koskaan tuntunu omalta. Nyt, kun ikää on kertynyt, oon löytäny sen balanssin, että miten tykkään liikkua ja millon eikä se oo lainkaan pakkopullaa, vaan tulee liikuttua hyvästä fiiliksestä. Tällä hetkellä oon hurahtanu lenkkeilyyn, mutta kylmenevät päivät on taas herättäny mun sisäisen salihirmun.

Kaikkee ei voi kontrolloida

Sen tajuaminen todellakin kuuluu saavutuksiin, koska mä oon aina ollu ihan järkyttävä kontrollifriikki. Kaikki täytyy tietää ja suunnitella etukäteen tai muuten ahdistun. Jos en pysty tekeen tai vaikuttaan tilanteeseen, ahdistun ja alan tekeen suunnitelmia siitä, miten pääsen ahdistavasta tilanteesta ja sit taas se suunnitelma menee mönkään ja ahdistun vielä vähän lisää ja oravanpyörä jatkaa pyörimistään. Oon ihan liian monesti ahdistunu niin monista jutuista, joihin en vaan yksinkertasesti voi vaikuttaa just sillä hetkellä, joten on suuri saavutus, että oon hiljakseen oppinu ees vähän hellittään otetta. Mä en voi aina tietää kaikesta kaikkee ja suunnitella jokaista juttua etukäteen, vaikka niin haluaisinkin...


Koulu ja työt

Eli ylioppilaaks kirjottaminen, valmistuminen ammattiin, oman alan työt... Mun mielestä tää ei tarvii mitään selittelyjä, koska suunnilleen jokanen on kokenu edes jonkin näistä ja ne nyt vaan kuuluu elämään. Eikä mun tarina oo sen erilaisempi näiden suhteen kuin kenenkään muunkaan.

Kurkatkaapa muidenkin tiimityttöjen ylpeydenaiheet! ♥

Jenny  Anniina  Sini  Krista

perjantai 1. syyskuuta 2017

TYYLIÄ RAKENTAMASSA: SYKSYN OSTOSLISTA

Musta tuntuu, että mulla on tällä hetkellä pää ihan jäässä ja vielä huominen pitäs paahtaa töissä ennen sunnuntaista vapaapäivää. Sen takia tuntuukin ihan tarpeeks aivottomalta ja hyvältä paneutua taas vähän pinnallisempiin juttuihin blogin puolella. Samaan tapaan, kun kesälläkin jaoin ostoslistan kesälle/kesille, niin nyt olis vuorossa vähän syksysempää versioo! Osa jutuista on semmosia, jotka ainakin toivottavasti eksyy ostoskorin kautta kotosalle jo tänä syksynä, kun taas osa ei oo ihan niinkään kiireisiä.

autumn wanties



Pirteä, syksyinen neule - Mä en oikein tiedä, miten saisin tän mun visioni puettua sanoiks, mutta siis aikalailla just niin, että haluaisin joko punasen tai keltasen neuleen noiden jo kaapista löytyvien tylsien yksilöiden lisäksi. En halua pistää rahojani mihinkään akryylilumppuihin, joten tää on todellakin vaatinut paljon itsehillintää, että en oo vaan roudannut ekaa syksyn väristä neuletta kotiin, johon oon ihastunut vaan sen ulkonäön takia. Mun täytys tän toivossa vielä Booztin ja Sokoksen valikoimat koluta läpi, koska ainakaan Zalandolta en toistaseks löytänyt varteenotettavia vaihtoehtoja...

Syyshuivi/-huivit - Tarvisin kovasti mun ruudullisen, mitä luultavammin akryylisen sellasen (koska siinä ei oo materiaali-/pesulappua ollut alunperinkään!?!?), syyshuivin tilalle luonnonkuituja sisältävän huivin, joka olis muhkee ja todella lämmittäis. Vielä haasteellisemman mun syyshuivin etsinnästä tekee se, että haluaisin mun kaikkien välikausitakkien kanssa sopivan tasan yhden huivin. Toki käytän myös ton ruudullisen ihan loppuun, mutta että se uus sopis kaikkien kanssa... Saas nähdä, miten onnistuneesti mun huivihaaste toteutuu. Jos taas en löydä sitä yhtä jokaisen takin kanssa mätsäävää, niin sit täytyy panostaa kahteen erilaiseen huiviin.

Vaalea trenssi - Tää nyt ei oikeastaan ees oo mikään must -juttu, mutta vaaleat trenssit vetää mua aina puoleensa ja trenssit ylipäätään. Jos joku takkimalli voi yhtä paljon olla mua, niin just ne. Tummansininen trenssi multa jo löytyykin, mutta ehkä vielä joku syksy päätän hankkia sen kaveriks vaalean sellasen, mieluiten vähän pidemmän. Pitkään oon haaveillu Burberryn trenssistä, mutta ne on suht tyyriitä siihen nähden, että trenssit nyt yleensä kestää hyvinä monia vuosia, oli kyseessä sit se halvempi tai vähän kalliimpi versio, joten kyllä sillon mieluummin pihistää... Pst, mullahan on Vero Modan trenssi, joka elää hyvänä jo kuudetta vaiko jopa seitsemättä vuottaan.

Viininpunanen vekkihame - Ah, vekkihamerakkaus jatkukoon! Tummansininen multa jo löytyykin ja se on yleensä vaan kesäsin käytössä, kun on niin hepposta matskua, että ei sovi esimerkiks mustien sukkisten kanssa eikä myöskään nilkkureiden kanssa. Viininpunanen vekkihame, joka olis vähän paksumpaa ja lämmittävämpää materiaalia, joka menis mustien sukkisten ja nilkkurien kans, olis aarre mun vaatekaappiin. Ja oi hitsi, miten ihana oliskaan välillä vaihtaa kaikki mustat ja harmaat hameet sekä farkut tommoseen yksilöön, joka varmasti piristäis syysasua omalla tavallaan.

Ruskeat nilkkurit - Nääkin menee siihen kastiin, että en ainakaan nyt just tarvis, mutta olishan nää kivat. Jotenkin ruskeista nilkkureista tulee enemmän syysvibat, kun esimerkiks mustista ja päätinkin, että mun tän hetkisten nahkanilkkurien tullessa tiensä päähän, taidan hankkia ruskeat tilalle. Tai saa nähdä, että hankkisko nää jo sitäkin aiemmin. Tosin karu totuus saattaa olla se, että mitä luultavammin en ehdi käyttää niin monia syyskenkiä, mitä mulla jo on (3 paria + kumpparit). Ehkä maltillisesti odotan, että edes yhdet niistä tulee tiensä päähän ja sit harkitsen tilalle ruskeita nahkanilkkureita.

Nahkahanskat - Koska jätin edelliset nahkahansikkaat kouluun enkä sen koommin niitä löytänyt, niin uudet olis paikallaan! Vähän kyllä harmittaa, koska ne edelliset oli niin täydelliset, kun niissä oli se älyttömän söpö rusetti ranteessa eikä ne rokottanu lompakkoo niin paljon, mitä jotkut nahkahanskat... ♥ Taisin hamuta ne sillon meinaa Zalandon aleista, jos oikein muistan. Nyt tosiaan olis uudet etsinnässä, mieluiten mahdollisimman pian. Ja toivottavasti löytyis rusetilliset yksilöt! ♥

Neulemekko - Ja ylläri, että taas mennään mekkolinjalle... Heh. Mutta siis mulla olis etsinnässä rennompi harmaa, musta ja sit vielä joku värillinenkin neulemekko. Esimerkiks noi kollaasissa esiintyvät olis taas niin söpön ruskaisia värejä, että mieluusti jomman kumman kelpuuttaisin. ♥ Tän(kin) suhteen oon aika kranttu, koska haluan neulemekkojen olevan just eikä melkein. Luonnonmateriaalia mieluiten, tietyn mallisia, lämpösiä, tietyn sävysiä... Saa nähdä täyttääkö mikään vastaantuleva neulemekko kriteereitä suunnilleen koskaan ja jos on tähän mennessä täyttänyt, niin on eksynyt takas kaupan hyllylle viimestään materiaalilapun vilkasun jälkeen.

Onko sulla jo syksynen vaatekaappi uomissaan vai metsästätkö vielä joitain yksilöitä sun kaappiin? Pitäkää kiva perjantai, blogin puolella palaillaan uudestaan heti huomenna blogitiimipostauksen tiimoilta! ♥