LEFFASUOSITUS: IKITIE

Kaikki vähänkään historiasta kiinnostuneet katseet tänne suuntaan! Leffoissa pyörii tällä hetkellä aikamoinen helmi, joka sun on nähtävä. Kaikki viime aikoina nähdyt leffat tuntu vaan niin mitättömiltä tän rinnalla ja onhan se nyt ihan ymmärrettävääkin. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Kaikki muistaa historian tunneilta vielä muilutukset? Voiko niitä olla ees unohtamatta... Lapuan liike oli aikoinaan reagointia kommunismiin ja sen avulla yritettiin muiluttaen pelotella kommunisteja. Ja kyseessähän ei ollut mikään kevyen sortin pelottelutaktiikka, sillä liike sieppas ja pahoinpiteli muilutettavansa, välillä jopa muilutettava menetti henkensä. Yhtenä tunnetuista kyyditetyistä oli meidän yksi entisistä presidenteistä, nimittäin Ståhlberg vaimoineen. Sitä ei pysty käsittään, miten toinen ihminen voi tehdä moista toiselle... Ja vielä hullummakshan homma meni luvatussa maassa.

Elokuvan päähenkilölle, Jussi Ketolalle, kävi tuuri muilutuksen suhteen, sillä Antti meinattiin ampua, mutta hän pääsikin luoteja pakoon idän suuntaan. Seuraavan kerran Ketola herää venäläisessä sairaalassa, jossa kotiin pääsy tuntuu vielä mahdolliselta, mutta eipä hetkeäkään, kun hän saakin itelleen uuden nimen - "Neuvostoliitossa Jussi Ketolaa ei oo enää olemassa, vaan sä oot nyt Jussi Kari.", totes Kallonen jotakuinkin näin sanoin. Pakko heittää muuten kunniamaininta Hannu-Pekka Björkmanille ihan huikeesta roolisuorituksesta Kallosena, joka oli lähes läpeensä paha Stalinin kätyri.

Kuva Finnkinon sivuilta.

Jussi Kari pakosta roudataan erääseen kolhoosiin, jossa suurin osa muista asukeista oli amerikansuomalaisia ja he alkavat yhdessä rakentaan paratiisivaltioo. Ketola ei suinkaan ollut unohtanut entistä perhettään, jonka luokse niin paljon yritti päästä, mutta uppoutui rooliinsa Jussi Karina niinkin vahvasti, että päätti perustaa toisen perheen rajan toiselle puolen. Yritän varsin epätoivosesti olla provosoitumatta edellisestä, sillä sellasta se elämä vaan oli sillon ja olihan se nyt jotenkin yritettävä jatkaa elämäänsä, kun ei vanhaankaan ollut enää pääsyä...

Loppujen lopuks paratiisivaltio pettikin rakentajansa  ja alko ihan järkyttävät telotukset joukkohautoihin. Taas saan tuumata, että en tuu ikinä ymmärtään ihmisen halua murhata kylmästi... Telotuksissa murhattiin amerikansuomalaisista siirtolaisista netistä yhteenvetona löydettyjen lukujen mukaan noin 2000 ihmistä ja noin 15000 suomalaisesta lähes puolet menetti henkensä vainoissa. Aika hullua, eikö?

Mä en voi sanoo, että leffalla olis onnellinen loppu, nimittäin leffa päättyy aika järjettömään puhdistukseen Stalinin telotusten tiimoilta, mutta Kallonen päätti säästää Ketolan hengen ja jonkin aikaa hän työskentelikin jonkin sortin orjana, minä lie, Stalinin joukoille. Loppu hyvin kaikki hyvin, kun Ketola pääs karkaan auton kanssa takas rajojen tälle puolen edellisen perheensä luo.

Musta tuntuu, että kaikki muut, jotka tuollon oli leffaa katsomassa kävi lähempänä keski-ikää, mutta jos siellä ruudun toisella puolen sattuu oleen joku muukin kotimaisten, historiaan perustuvien leffojen fiilistelijä, niin iso suositus tälle! Leffahan perustuu Antti Tuurin romaaniin, jonka ajattelin jossain kohtaa hankkia luettavakseni, niin syvälle ytimiin tää leffa osu ja uppos.

Seuraavan kerran palaillaan varmaan vähän kevyemmissä merkeissä, joten nyt toivottelen taas ihanat sunnuntait ja hyvät huomenet! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti