HETKESSÄ ELÄMISEN JA OLEMISEN TAITO

Ja jos kehtaisin kovaan ääneen kuuluttaa, että multa se todellakin puuttuu, niin lisäisin sen vielä otsikkoon, mutta ehkä laitan sen vaatimattomasti heti tähän alkuun. Nykyään trendaavana ilmiönä on kiire ja stressi, ylibuukkaaminen ja suorittaminen niin työelämässä kuin ihmissuhteissakin. Jokaisen on pyrittävä kokoajan parempaan ja jatkuvasti on oltava tekemistä, joka kehittää.


Musta tuntuu, että kokonaisuutena suorittaminen on se itse trendi, sillä ensinnäkin jokaisen elämän osa-alueen tulis olla täydellisessä kuosissa. Todellisuudessahan todella harvalla meistä niin on ja sekös, jos jokin tekee elämästä täydellistä mun silmissä. On varaa niille inhimillisille virheille eikä liikaa tartuta kynsin hampain niihin kiinni. Se on mun mielestä täydellistä.


Onneks on myös alettu tiedostaan sitä, että todellakin meistä jokainen tarvii sitä omaa aikaa eikä kukaan jaksa jatkuvaa paineen alla olemista. Toinen taito, minkä stressi ja kiire yleensä poistaa kultakin, on hetkessä eläminen. Mä en oo hirveen kiireinen tyyppi, mutta stressaan oikeastaan aina jokaisena työpäivänä kotiin päästyäkin työjutuista, vaikka oon tästä yrittänyt opetella ulos. Aina mielessä kelaan kaikkia työpäivän tapahtumia läpi tai sit ne palaa takautuvasti mun mieleen, jos vaikkapa tiedostamattomasti yhdistän ne johonkin vapaa-ajallani. Yleensä ne on niitä kohtaamisia asiakkaan kanssa; useimmiten siis tosi positiviisia, mutta negatiivisiltakaan ei voi välttyä kohdatessa erilaisia tyyppejä päivästä toiseen.


Hetkessä eläminen olis mun mielestä ihan super tärkeetä oppia. Osattais ottaa joka hetkestä ainakin melkein kaikki irti, mutta niin, että se ei sit taas menis suorittamiseks. Mä oon ainakin jo luonteeltani semmonen tyyppi, että ihan 110% hetkessä eläminen tulee oleen mahdottomuus, sillä mulla pyörii mielessä aina etukäteen muun muassa kaikki suunnitelmat, mitä vois toteuttaa tai mihin aikaan suuntaan töihin seuraavana päivänä.


Parhaimpia on silti aina ne hetket, kun oot jonkun sun lempparityypin kanssa ja joko vaan ootte tai jopa teette, mutta seuraavasta hetkestä ei oo tietoakaan. Oot unohtanu täysin sen, että sun täytyy huomenna herätä kuudelta aamulla töihin tai sen, että huomenna onkin jonkun laskun eräpäivä. Kumpainenkin muistuu sit ajallaan mieleen, mutta sillä hetkellä se vaan tuntuu niin kaukaiselta eikä siitä jaksa välittää.


Mä kuulostan niin stressaavalta tyypiltä tän postauksen perusteella ja kieltämättä sitä oonkin, mutta kyllä mä silti osaan hetkessä elää! Ja siinä edesauttamiseks ollaan poikaystävän kanssa sovittu, että ei puhuta mistään velvollisuuksista, jos se ei koske esimerkiks kuluvaa tai seuraavaa päivää. Sekään ei tosin aina takaa stressitöntä mieltä. Myös muun muassa kavereiden seura poistaa yleensä kaiken pääkopasta ja haluaa vaan keskittyä niihin tärkeisiin juttuihin siinä hetkessä sekä siihen ihanaan tyyppiin, kenen seurasta saat just sillon nauttia.


Asiasta kukkaruukkuun, haluan sanoa sanasen mun eilisestä asusta. Ensinhän mun piti jakaa tän topin ympäriltä day to night -tyylinen asupostauspari, jossa olisin ensin esitellyt hieman arkisemman version tästä, joka oli mulla eilisessä palaverissa päällä ja sit tän inasen juhlavamman version, joka mulla oli taas eilen illalla päällä. Ensimmäiset asukuvaussuunnitelmat meni vähän mönkään, joten jaankin nyt tän iltaversion vaan.


Asukuviin pääsi tosiaan mun uudet nahkahanskat ja toppi, joka mun oli aivan pakko saada! Näin ton Bikbokin instassa yks kerta ja rakastuin jo sillon välittömästi. Entistä ihanampi se oli paikan päällä. Toi menee samaan kastiin, mihin mun yks toinenkin tosi samankaltanen kukkatoppi, jota on tullu käytettyä vuodesta toiseen ihan superisti. Vähän kyllä koin huonoa omaatuntoo siitä, että toppi on pelkkää keinokuitua, mutta toisaalta mitä voikaan odottaa 15 euron paidalta ja kun oon kumminkin luvannu itselleni sen, että jos joku vaate tuntuu omalta, niin sillon se pitää ostaa - materiaalista huolimatta, vaikka mieluummin kyllä perusvaatteissakin oon alkanut suosiin luonnonmatskuja.

Mitä mieltä te ootte hetkessä elämisestä? Entäpä mun ihanasta uudesta kukkatopista? ♥

2 kommenttia:

  1. Tosi ihana asu (ja toppi)! :) Hetkessä eläminen on supertärkeä taito, mutta se vaatii toki harjoittelua. Mullakin on tapana pyöritellä suunnitelmia mielessä, mutta työjutut koetan vapaalla unohtaa kokonaan. Työt lohkaisee muutenkin niin ison osan elämästä, etten halua ajatella sitä iltaisinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Töistä irtautuminen on ihan älyttömän tärkeetä, mäkin yritän löytää keinoja siihen. Toisinaan se onnistuu niin iisisti, mutta toisinaan ne jutut vaan pyörii mielessä ihan liiaks. :/

      Poista