UNELMA ITSESTÄ KIRJOITTAMISEN PARISSA TAMPEREELLA

Mä oon aikamoinen haaveilija ja usein huomaankin olevani ihan jossain omissa maailmoissani miettien mikä olis se ideaalitilanne, jossa haluaisin ehkä olla jo nyt tai toivoisin olevani joidenkin vuosien päästä. Mun haaveet on jopa ihan realistisia, sillä ne ei täyty kartanoista, uima-altaista ja lottovoitosta, jonka jälkeen voi jättäytyä pois päivätöistä. Oon aina halunnut haaveiden olevan semmosia juttuja, joita pystyis tavotteleenkin enkä halua niiden olevan kiinni mistään sattumuksista.


Tän hetkiseen elämäntilanteeseen oon ihan tyytyväinen eikä se mun ihanne-elämäntilanne eroa tästä oikeastaan muuten kuin työn ja asuinpaikan tiimoilta. Oon tullut mun unelmaduunin suhteen siihen tulokseen, että mitä luultavammin kirjoittaminen olis semmosta hommaa, jota tekisin silkasta intohimosta ja josta nautin oikeastaan aina. Ei oo tullut tilannetta, jollon kirjottaminen olis tuntunu huonolta vaihtoehdolta eikä oo aihetta, josta en keksis raapustettavaa. Eli tiivistettynä tekisin töitä kirjottamisen parissa. Sehän on ihan loogista, kun tätä blogiakin kirjotan enkä aiemmin oo uhrannut sille ajatusta sen takia, kun työllistyminen alalla on aika kyseenalaista. Ihan alkuunsa toimittajan hommat jossain lehdessä olis ihana kokea ja nähdä, mitä kaikkea siinä on takana.


Toinen juttu, josta haaveilen, on Tampereella asuminen ja siellä jopa se omistuskämppä. Se ei tuu oleen ajankohtasta vielä pitkään aikaan, sillä oon kumminkin töissä toisella paikkakunnalla ainakin kesäkuuhun asti ja omistuskämppää saattaa vuoden päästä rajottaa taas opiskelupaikka. Onneks kumminkin noillekin jutuille on sit oma aikansa ja nyt täytyy vaan yrittää ottaa kaikki irti näistä tän hetkisistä jutuista.


Vuonna 2015 mä kirjotin blogiin postauksen siitä, missä nään itseni muutaman vuoden kuluttua ja ihan ekana kohtana sinne olin raapustanut työt. Ja hei! Mähän oon saavuttanut sen vieläpä muistaakseni sillä tapaa, millä toivoinkin, koska merkonomin papereilla en uskonut, että pääsisin oikeastaan mihinkään töihin ja oon niin onnellinen, että viimesestä harkkapaikasta irtoskin kesätyöpaikka ja sitä myötä työpaikka. Osaan ja ennen kaikkea uskallan nyt ottaa seuraavan askeleen kohti sitä alaa, jolle todella haluan, kun sen vihdoin kunnolla tiedostan enkä välttämättä olis lähteny miettiin mun unelmaduunia sen kummemmin, jos viimesimpiä kahtaa vuotta ei olis tapahtunu. Tulin alalle, jonka luulin olevan mua, mutta joka osottautukin vaan joksikin sinnepäin.


Mä en tiedä toteutuuko unelmat ja suunnitelmat sillon, kun ne kirjottaa ylös tai sanoo ääneen, mutta mä todella toivon niin. Toivon niin, että siitä huolimatta pitääkö ne itellään vai kuuluttaako niistä kovaan ääneen, niiden eteen jaksaa tehdä töitä, jos se todella tuntuu oikeelta jutulta itelle eikä pienistä tai miksei suuristakaan vastoinkäymisistä huolimatta koskaan lopeta unelmien tavottelua saatika itse haaveilua niistä. Haaveethan ne sun suurimmat tavottelun arvoset asiat aina paljastaa, eikö? Mistä sä haaveilet?


Halusin jakaa vielä viimesetkin kuvat kauniista Laukon kartanosta ja omalla tavallaanhan ne sopiikin postaukseen, sillä varmasti jonkun unelmat pitää sisällään jonkun yhtä kauniin kartanon kuin tämä.

Kommentit