MITEN KÄVI VUODEN TAVOTTEILLE?

Ihanaa vuoden vikaa päivää! ♥ Tuntuu edelleen niin hassulta ajatella, että vuodenvaihde kolkuttelee jo ovella ja huomenna vuosi 2017 siintää vaan eilisessä pelkkänä muistona. Paristi on tullut juteltua monienkin kanssa siitä, miten aika tuntuu kokoajan kuluvan vaan entistäkin nopeemmin ja mietin, että se todella pitää paikkansa, kun jotkut tuppaa sanoon iän myötä ajan nopeentuvan jatkuvasti. Esimerkiks stressaavien tilanteiden kanssa oon nykyään alkanut tuudittautuun ajatukseen, että se on kumminkin ihan kohta ohi, joten turhaa stressaan. Toisaalta ajatuksena ihanaa, mutta toisaalta taas ihan hirveetä, koska mihin tää kaikki aika oikein menee!?


VUODESSA EHTI TAPAHTUA NIIN HYVÄÄ KUIN PAHAAKIN

Mä en oikein tiedä, miten saisin tiivistettyä fiilikset ja ajatukset vuodesta yhteen kappaleeseen, mutta vuosi on ollu mun elämän kamalin ja silti antanu eniten sekä opettanu paljon verrattuna oikeastaan koko mun tähänastiseen elämään. Alkuvuodesta muutin takasin Jyväskylästä äidin ja isän hoiviin harkkapaikan perässä, keväällä perheessä sairastapauksen takia sai olla pitkän aikaa huolesta soikeena ja ahdistuneena, pelätä sitä kaikista pahinta. Loppukevättä kohden saatiinkin aina vaan parempia uutisia sairaalasta, joten osasin olla aina vaan kiitollisempi siitä sekä myös ihan elämän tavallisuudesta, koska koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. 

Keväällä sainkin tiedon, että pääsen harkkapaikkaan myös kesätöihin ja sieltä ammensinkin itselleni töitä alkaneeksi välivuodeksi kesätöiden päätyttyä. Kesällä myös alotin postaileen blogiinkin vähän tiuhempaan tahtiin ja jo nyt joulukuussa ollaan siinä pisteessä, että mulla on tän postauksen julkastuani 30 postausta rustattu tässä kuussa, eikä muuten tunnu edes missään, vaikka lähes päivittäin postailu saattaakin kuulostaa hurjalta.

Loppuvuodesta en osaa oikein mainita mitään erikoista. Pääsykokeisiin lukemisen aloitin, vietin ihanaa joulua ja oon tehnyt töitä sekä yrittänyt nukkua hyvin. Mulla on ollu nyt pitkän aikaa jo uniongelmia enkä ennen tätä aamua edes muistanut, että miltä tuntuu hyvien yöunien jälkeen. Nyt olo tuntuu levänneeltä ja oon siitä kiitollinen, sillä ne 8 tunninkaan unet ei virkistä, jos uni ei oo laadukasta... Keskellä yötä heräily ja liian aikaset herätykset, joiden jälkeen oon saattanut toisinaan simahtaa viimestään parin tunnin päästä uudestaan, on vaivanneet, mutta tääkin aihe ansaitsis melkein oman postauksensa, niin paljon mielen päällä olevaa asiaa olis siitä.


MITEN KÄVI TAVOTTEILLE?
"Niin surulliselta kuin se kuulostaakin, niin mun tavotteena tänä vuonna on edes löytää yksi työ."
Ensinnäkin pakko sanoa, että olinpa muodostanut ton lauseen jotenkin tosi hassusti, koska pistää ihan älyttömästi silmiin toi löytää yksi työ. Kaikki varmaan tajus silti pointin ja kyllä, työpaikka oli plakkarissa huhtikuussa ja nyt onkin ainakin vielä jonkin aikaa sopparia jäljellä, mikä on ihan huippujuttu.
"Keskityn enemmän ihmisiin mun ympärillä ja otan tavotteeks nähdä ainakin kerran viikossa kavereita kiireistä huolimatta. Ja jotta pysyttäs tasapainossa, niin introverttina mun täytyy myös rutkasti viettää aikaa ihan vaan itsekseni, jotta sosialisoituminen ei tunnu liian väsyttävältä."
Opin selkeesti vastikään, että sosialisoituminen tarkottaa kansallistamista eikä niinkään vissiin sosiaalista kanssakäymistä. Kumminkin, alkuvuodesta ja oikeastaan kesään asti olin oikein tyytyväinen mun sosiaaliseen elämään, mutta syksyllä väsymyksen ja univaikeuksien takia se tuntuu vaikeutuneen. Musta ei nimittäin oo ollut seuraksi työpäivien jälkeen, kun silmät meinaa painua jo neljältä umpeen, kun on vaan niin hitokseen sitä univelkaa ja vapaapäivät oon taas pyhittänyt itelleni, koska en oo rehellisesti sanottuna jaksanut muuta. Välillä suihkuunkin meno vaatii ponnisteluja, joten jaksaminen muuhunkin tekemiseen on huonojen unien jälkeen aika hataralla pohjalla. Tähän mun on itseasiassa löydettävä joku keino pian, vaikka joitain juttuja oonkin jo kokeillut, koska jatkuva väsymys syö mieltäkin ihan kokoajan vaan enemmän ja enemmän. Onneks välillä tulee näitä hyviä öitäkin kuten viime yö, mutta se, että niitä tulee kerran kahteen viikkoon ei auta, kun pitäis olla joka yön suunnilleen edes yhtä hyvä.
"Ihan ensimmäisenä tavotteena olis keksiä parin viikon sisään työssäoppimispaikka ja toivon, että se parista mutkasta huolimatta jotenkin sumpliutuis mahdollisimman pian... Luen myös oman jaksamisen mukaan pääsykokeisiin ja valmistumisen jälkeen alankin suunnitteleen rennolla otteella vähän kattavampia lukusuunnitelmia."
No kyllähän mä sen työssäoppimispaikan keksin piankin, mutta sen ohella ei rahkeet riittäneet pääsykokeisiin lukemiseen ja valmistumisen jälkeen olinkin jo ihan eri mieltä siitä, että hakisinko enää kauppakorkeaan. Pääsykokeisiin lukemiset jatkui syksyllä, mutta toki ihan eri alalle.
"Viime vuonna taisin kirjotella samaa, että oman fiiliksen mukaan liikun noin muuten, mutta ainakin kolme kertaa viikossa suuntaan salille. Aion myös vihdoinkin testata uusia ja miksei vanhojakin lajeja tänä vuonna!"
En todellakaan käynyt salilla kolmea kertaa oikeastaan minään viikkona vissiinkään, jos en sitten tammikuussa käynyt. Sen sijaan uusia ja vanhoja lajeja testasin! Vanhoina ainakin koripallo ja sulkkis, uusina taas minigolf ja jooga.
"Tiimiläisten kanssa tavoitteena olisi tänä vuonna nähdä koko ryhmän voimin, joten todellakin omana tavotteena on olla tuolloin ihan 110% mukana. Voisin kans tavotteisiin lisätä sen, että tutustutaan tiimiläisten kanssa entistäkin paremmin!"
Ensimmäinen oli toteutumassa, kun mä sit en päässytkään tohon miittiin lainkaan. Musta tuntuu, että tohon porukkaan tutustuu kokoajan enemmän näiden ryhmäpostausten perusteella sekä sen tiimoilta, mitä meidän wappiryhmässä tulee juteltua, mutta silti noihin huipputyyppeihin olis ihana tutustua kunnolla.
"Blogia haluan viedä rutkasti laadukkaampaan suuntaan tänä vuonna. Haluan miettiä tarkasti sisältöä teksteineen ja kuvineen enkä julkaista mitään, mihin en ole täysin tyytyväinen."
Tässä mielestäni onnistuinkin paria postausta lukuunottamatta, joihin olis pitänyt miettiä kuvat tarkasti ja napsasta ne kunnolla ajan kanssa. Mikään postaus ei kumminkaan ollut ihan sysihuono kuvien tai tekstien tiimoilta, joten oon aika ilonen. Samalla linjalla jatkaen siis!
"Haluan tuoda enemmän mun omaa tyyliä esille täällä blogissa ja miten paremminkaan se onnistuisi, kun juurikin asukuvien kautta."
Tätä blogivuotta vois melkein kutsua asukuvavuodeksi, sillä blogissahan ei aiemmin oo ollut näin paljon asukuvia enkä tiedä onko niitä oikeastaan ollut edes ollenkaan. Pitäis joskus kaivella vuoden 2016 ja 2015 postauksia vähän paremmin, että onko siellä ollut mitään höpöttelyä asuista, mutta asujen kuvailusta on muodostunut aikalailla rutiini viime kevään aikana. Eli kyllä, tavote saavutettu ja haluan jatkaa edelleen samalla linjalla!
"Mä yritän päästä punasesta lihasta noin kotiruuan tiimoilta täysin eroon, mutta oon sen verran itsekäs, että varmaan hesen hamppareista ja kebabista tekee tiukkaa luopua, joten saa nähdä millon niistä luovun."
Mä voin kahden käden sormilla laskea kerrat, jollon oon viimesen puolen vuoden aikana syönyt punasta lihaa ja alkuvuodestakaan sitä ei tullut syötyä sen hirveemmin. Toisinaan, jos poikaystävä on halunnut tehdä safkat punasesta lihasta, oon saattanut ite syödä ruuan ihan ilman lihaa tai sit ollaan tehty mulle vegeversio. Härkiksestä ja nyhtökaurasta en silti oo oppinut tykkäämään ja ne maistuu mun mielestä ihan tajuttoman pahalta. Tai siis ehkä ennemminkin se on se koostumus kuin maku. En silti enää ikinä lisäis punasen lihan syöntiä tästä enempään, koska mun mielestä just nyt on hyvä näin. Ei tuu tukittua kroppaa toisinaan välttämättä edes kuukauteenkaan sillä, mikä on ollu tosi jees. Mahaongelmat on vähentyny huomattavasti ja on ollu paljon kevyempi olo noin muutenkin. Suosittelen kokeileen punasen lihan skippaamista!


TIIVISTELMÄ

Näin tiivistettynä voisin sanoa vuoden olleen oikein onnistunut noin tavotteiden tiimoilta. Voisin heittää tähän, että 5½/8 toteutettuna ja vaikkakin osasta vaan puolet, niin silti on sekin parempi kuin ei mitään. Luonnollisesti osa tavotteista sai yllättyi elämästä itsestään ja miten paljon kaikki onkaan kiinni vaikkapa terveydellisistä seikoista kuten noi mun uniongelmat, joiden kanssa on sanan merkityksessään jouduttu sinnitteleen jo jonkin aikaa. Toivotaan, että ensi vuodesta tulee yhtä mielenkiintonen, mutta ehkä hieman positiivisemmassa mielessä kuin tänä vuonna.

Miten teidän kulunut vuosi meni? Onko hyvä vai huono vuosi takana?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti