KANSALLISMAISEMISSA

Arvatkaapa kellä starttas just eka kesälomapätkä! No meikäläisellä. ♥ Vähän kyllä ehkä kaipais helpotusta omaan oloon freshaavasta sadesäästä, mutta niitä ei lupailuista huolimatta oo ainakaan vielä täällä näkynyt? Vaikka näistä säistä täytyykin nyt nauttia tilaisuuden ollessa käsillä, niin olis ihana myös välillä hengittää siitepölyjen sijaan raikasta ilmaa ja uskon, että monet muutkin allergianenät pystyy samaistuun tähän. Harmittelut sikseen ja yritetään pysyä positiivisin mielin, sillä tää ihana ilma mahdollisti mun tiistaisen vapaapäivän aikana reissun Aulangon näkötornille. 


Edellisessä postauksessa vinkkasinkin, että tänne on tultava ja niin me päätettiin ottaa härkää sarvista kiinni sen kummempaa jahkailematta. Eikös ihmekään, että näkymä tornin huipulta Vanajaveden laaksoon on yksi Suomen kansallismaisemista - tittelinsä ansainnut.


Me saatiin ihailla monen montaa eri vihreän sävyä kiivettyämme ylös. En laskenut kuinka monta porrasta tornissa oli, mutta muistan  jo parin tasanteen jälkeen kysyväni, että vieläkö näitä portaita on. Jep, kyllä niitä oli vielä senkin jälkeen, sillä taidettiin olla vasta puolessa välissä. Korkean paikan kammoisena mua alko jännittään portaiden määrä ja alkuun huipullakin jännitti. En oo varmaan koskaan maininnut blogissa, että en esimerkiks parvekkeella uskalla koskaan mennä lähelle reunaa ja kauppakeskuksissakin mun on käveltävä mieluiten seinän puolella, koska mua alkaa muuten ahdistaan ihan älyttömästi (vaikka sä loogisesti tiedät, että ei siinä nyt oo mitään syytä ahdistua), joten näköalatornin huipullakin liikkuminen oli sen mukaista. Hivuttauduin hiljaa reunalle ja sain mä nyt ainakin parit mukavat otokset sekä sain ihailtua maisemaa ihan ilman kameran linssiäkin!


Asuvalinta oli hellepäivälle varsin oivallinen, mutta itse puistoaluetta olisi kierrellyt mieluiten lenkkareissa ja urheilutrikoissa. Sovittiinkin poikaystävän kanssa, että ensi kerralla, kun suunnataan tonne, niin pistetään vähän mukavampaa päälle ja tosiaan mieluiten niin, että päästäs tutkiin myös metsäaluetta paremmin.


Portaat karhuluolaan alkoi näkötornin vierestä näköalatasanteen läheisyydestä ja portaiden huipulla komeili karhukyltti, josta aavistelinkin meidän saapuvan ihailemaan Robert Stigellin karhuperheveistosta. 


Ruusulinnan paviljonki ja Onnentemppeli tuli myös nähtyä, mutta ei sen lähemmin tällä kertaa niitä tutkittu. Ens kerralla sitten! Pohdin muun muassa ihan hotellireissua Aulankoon kulttuurimaisemista nauttiin ja samalla sais myös tutustua alueeseen hieman paremmin ajan kanssa. Jo yksi selkeä suunnitelma heräs siitä, että nää maisemat on ehdottomasti nähtävä myös ruskan aikaan.

Taas listan jatkoksi yksi syy lisää rakastaa Suomea ja sen antia.

Ootko sä käynyt Aulangon näkötornissa tai ootko suunnitellut meneväsi? ♥

Kommentit

  1. Kotimaan matkailu on kyllä asia, mitä pitäisi itsekin harrastaa useammin. Hämeenlinna on jäänyt itselleni vielä hämäräksi, mutta kuvien perusteella käymisen arvoista seutua. Ehkä tästä inspiroituneena kampean itseni sinne suuntaan jonakin kesänä.

    https://aatenarikka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Vai minkälaisia maisemia! Suomessa on kyllä hirmuisesti paikkoja missä olisi hienoa käydä, jos vain aikaa riittäisi enemmän matkailla.

    https://valoloytyy.blogspot.fi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti