BLOGITIIMI - MITÄ ROHKEUS ON?

Tänään on blogitiimipostauksen vuoro ja tässä kuussa tuleekin kaksi vuotta täyteen ensimmäisestä blogitiimipostauksesta. Tämänkin suhteen aika tuntuu vaan hujahtaneen, sillä muistan vielä niin elävästi ekojen tiimipostausten pohdinnat ja tekohetket. Voisin sanoa tän tiimin olleen parasta, mitä blogi voi harrastuksena pitää sisällään sen lisäksi, että saan jakaa mun kokoamia asuja sekä antaa luovuuden virrata kuvien ja tekstin muodossa. Alkuajoista meidän tiimi on kutistunut kahdeksasta tytöstä viiteen, joten tarkoituksena olis hommata tiimiin muutama uusi jäsen, josta lisää postauksen lopussa!


Rohkeudesta puhuttaessa mielessä vilisee Marvelin ja DC Comicsin supersankarit ja -sankarittaret, sairaanhoitajat, palomiehet sekä poliisit arjen sankareina ja ne inspiroivat ihmiset, jotka on uskaltaneet lähteä tavoittelemaan omia unelmiaan hyppäämällä tuntemattomaan. Myös arkiset pienemmät teot olisi suotavaa sisäistää rohkeudeksi eikä sen tulisi kummuta ainoastaan elämän suurista jutuista, mutta ainakaan itse ei tuu kategorisoitua arjen tekoja rohkeiksi, vaikka jotkut moisia varmasti toisinaan onkin. Rohkeus kumpuaakin arkena niistä pienistä valinnoista - päätätkö kerrankin heittäytyä ja valita jotain rutiineista poikkeavaa tai pyydätkö vihdoin sitä sun työkaveria kahville työpäivän jälkeen.


Ihmisluonteelle tutumpaa on pysyttäytyä turvallisella mukavuusalueella ja tyytyä siihen mitä jo on. Epävarmuus sekä tietämättömyys ovat rohkeuden pahimpia vihollisia ja rohkeus saatetaan rinnastaa joidenkin silmissä toisinaan myös tyhmyydeksi tai naiviudeksi etenkin elämän suurten kysymysten äärellä. Välillä mietinkin, miten rohkean ja tyhmän päätöksen tai teon erottaa toisistaan? Omia unelmia tavoitellessani ja pohtiessani haluaisin uskoa, että tyhmiä päätöksiä sen suhteen ei voi olla, ainoastaan rohkeita, mutta unelmienkaan suhteen ei ole realistista kulkea silmät sidottuna perustaen tekonsa rohkeuden piikkiin.


Rohkeiksi teoiksi mielletään yleensä uroteot. Mainitsinkin alussa, että rohkeuden perikuvana mieleen pulpahtaa ensimmäisenä todellisen elämän supersankarit kuten poliisit ja sairaanhoitajat tai sarjakuvista tutut fiktiiviset supersankarit. Rohkeutta löytyy heidän lisäksi myös meidän muidenkin elämästä ja teoista, joskaan ei ehkä yhtä suurin elein. Yleensä niiden huomaaminen vaatiikin avaamaan silmät, sillä todellakaan ei tule ainakaan omalla kohdalla mietittyä tekoja rohkeiksi, vaikka seuraavat kirjoittamani kokemukset ovat rohkeutta vaatineet! Mitkä asiat on sellaisia, jolloin sä oot kokenut itsesi rohkeaksi? 


Mä itse koen olleeni rohkea, kun kuolletin erään toksisen ihmissuhteen, joka oli mulle tosi tärkeä aikanaan, mutta joka sai mut tuntemaan itseni arvottomaksi, oli se vanhan ystäväni puolelta sitten tahatonta tai ei. Opinpahan oleen arvottamatta itseäni muiden kommenttien tai puheiden perusteella, mutta opin myös sen, vaikka saisitkin jostain ihmissuhteesta paljon hyvää, niin se ei aina korvaa sitä kaikkea pahaa oloa, jota se voi sulle aiheuttaa. Rohkeutta on tunnustaa sun oma arvo ja seistä täysin sinuna itsenäsi sillonkin, kun muut yrittää todistaa sut vääränlaiseksi tai vähätellä sua. Ja sähän muuten oot arvokas ihan vaan omana itsenäsi, sanoo muut mitä vain. ♥



Joskus rohkeutta on pysyä siinä tutussa ja turvallisessa, vaikka kuinka tekisi mieli heittäytyä kohti uutta. Meillä jokaisella ei voi olla mahdollisuutta saada haluamaamme heti tässä hetkessä ja toisinaan tarvitsee jatkaa omien tavoitteiden työstämistä, jotta uskaltaa tai edes pystyy seurata unelmiaan seuraavalle askelmalle. Koskaan ei kannata luovuttaa ja rohkeutta onkin odottaa omaa vuoroaan, kun muut tuntuu saavuttavan elämässään jatkuvasti jotain suurta. Itse sain pettynein mielin todeta, että ekalla hakukerralla ei rapsahtanut mulle koulupaikkaa, kuten aavistelinkin blogiin jo keväällä pääsykokeen jälkeen, mutta ensi vuonna yritetään uudelleen sekä tehdään tietenkin myös enemmän töitä koulupaikan eteen!


BLOGITIIMI ETSII UUSIA JÄSENIÄ

Meidän viisihenkinen blogitiimi etsii kolmea uutta jäsentä. Tiimimme on ollut kasassa kaksi vuotta, joten olemme hioutuneet tiiviiksi porukaksi. Olemme kuitenkin kaikki alkaneet kaivata uusia jäseniä tiimiimme, sillä wa-ryhmämme on hiljentynyt alkuajoista ja tiimipostauksien aiheitakin on toisinaan vaikeaa ideoida. Mitään erityisiä kriteereitä meillä ei ole, vaan tärkeintä on kiinnostus yhteistyöhön, avoin asenne ja se, että pystyt sitoutumaan kerran kuukaudessa julkaistaviin tiimipostauksiin. Plussaa tietysti on, jos sinulla on edes jotain yhteistä meidän kanssa. Jos kiinnostus heräsi ja haluaisit osaksi meidän tiimiä, kommentoithan elokuun 1. päivään mennessä jonkun tiimiläisen heinäkuun tiimipostaukseen. Kommenttiin toivomme pientä esittelyä sinusta ja blogistasi. Tämän lisäksi olisi kiva, jos kertoisit miksi kiinnostuit blogitiimistä ja jakaisit tiimipostausidean tai keksisit jotain muuta blogitiimiin liittyvää. Odotamme innolla hakemuksianne, joten nyt vain kommentoimaan!

Jenny  Anniina  Sini  Krista

2 kommenttia:

  1. Hyvä teksti ja tosiaan hyvin erilainen pohdinta kuin mulla! Mutta sehän tässä blogitiimissä onkin parasta, että saa yhdestä aiheesta niin monta eri näkökulmaa ja perehtymällä niihin saa avarrettua omaa ajatteluaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samasta syystä mäkin niin kovasti tykkään tästä tiimistä, kun huomaa, että jokainen miettii asiat aina siitä omasta perspektiivistään ja aina voi oppia uutta! ♥

      Poista