7 POSTAUSTA HELPOTTAMAAN ARKEEN PALUUTA

Joillain onnekkailla kesälomat on vielä edessä, mutta itselläni alkaa pidemmän lomapätkän loppu jo häämöttään viikonvaihteessa. Kieltämättä on ihanaa palata takaisin arkirutiineihin, joskin kovin vaihteleviin sellaisiin, mutta silti en pistäisi pahitteeks toista kolmen lomaviikon pätkää etenkään nyt, kun säät näyttää taas suosivan! Tiedän kumminkin, että muutamalla muulla lisäkseni näyttää olevan lomat myös pian taputeltuna pakettiin, joten tässä on sulle ja mulle tämmönen selviytymispaketti, jolla lomalta paluu varmasti helpottuu. ♥


Tsempit aikaisiin herätyksiin:

UNIRYTMI TAKAISIN RAITEILLEEN

MIKSI SUN PITÄIS HERÄTÄ AIKASIN? 5 SYYTÄ

Pari reseptiä tehdäksesi aamuista hieman herkullisemman sekä helpomman:


MARJAINEN TUOREPUURO (vegaaninen, soijaton)

Motivaatiohuudatuksia päästäksesi tekemisen makuun:

MOTIVAATIOLAUSAHDUKSIA MAANANTAIHIN

Pari muistutusta pitääksesi mielen koreana lomankin jälkeen:


MITEN LÖYTÄÄ TASAPAINO?

Näiden postausten vinkkien avulla lomalta paluu toivottavasti helpottuu! Onko sulla vielä lomat edessä vai joko ne on lusittu? Onneks kesä jatkuu lomankin jälkeen, joten muistetaan nauttia! ♥

KESÄISIÄ KUVIA TURUSTA

Juhannusviikolla suunnattiin mun viimesenä vapaapäivänä ennen loman starttia Jennyn ja Anniinan kanssa Turkuun. Mä en sen kummemmin höpöttele tällä kertaa päivän kulusta muuten kuin suunnattiin suoraan junasta Turun linnaan, jonka jälkeen Aurajoen rannalle sekä käytiin ihastelemassa Suomen joutsenta. Sen jälkeen alko nälkä oleen jo niin kova, että mentiin hamppareille Rantakerttuun. Suositus heidän tofuhampparille! Päivä meni nopeasti, sillä syömisen jälkeen meillä ei enää ollutkaan kovin kauaa aikaa ennen kuin Jennyn bussi lähti kotia kohti, joten ihailtiin maisemia ja erilaisia puistoja suunnatessamme bussiasemalle. Oli ihana kesäpäivä hyvässä seurassa ja oli huippua päästä pyöriin vähän eri maisemiin. Annetaan kuvien kertoa loput!


Jennyn postauksen Turun reissusta pääset lueskeleen täältä! ♥

BLOGITIIMI - MITÄ ROHKEUS ON?

Tänään on blogitiimipostauksen vuoro ja tässä kuussa tuleekin kaksi vuotta täyteen ensimmäisestä blogitiimipostauksesta. Tämänkin suhteen aika tuntuu vaan hujahtaneen, sillä muistan vielä niin elävästi ekojen tiimipostausten pohdinnat ja tekohetket. Voisin sanoa tän tiimin olleen parasta, mitä blogi voi harrastuksena pitää sisällään sen lisäksi, että saan jakaa mun kokoamia asuja sekä antaa luovuuden virrata kuvien ja tekstin muodossa. Alkuajoista meidän tiimi on kutistunut kahdeksasta tytöstä viiteen, joten tarkoituksena olis hommata tiimiin muutama uusi jäsen, josta lisää postauksen lopussa!


Rohkeudesta puhuttaessa mielessä vilisee Marvelin ja DC Comicsin supersankarit ja -sankarittaret, sairaanhoitajat, palomiehet sekä poliisit arjen sankareina ja ne inspiroivat ihmiset, jotka on uskaltaneet lähteä tavoittelemaan omia unelmiaan hyppäämällä tuntemattomaan. Myös arkiset pienemmät teot olisi suotavaa sisäistää rohkeudeksi eikä sen tulisi kummuta ainoastaan elämän suurista jutuista, mutta ainakaan itse ei tuu kategorisoitua arjen tekoja rohkeiksi, vaikka jotkut moisia varmasti toisinaan onkin. Rohkeus kumpuaakin arkena niistä pienistä valinnoista - päätätkö kerrankin heittäytyä ja valita jotain rutiineista poikkeavaa tai pyydätkö vihdoin sitä sun työkaveria kahville työpäivän jälkeen.


Ihmisluonteelle tutumpaa on pysyttäytyä turvallisella mukavuusalueella ja tyytyä siihen mitä jo on. Epävarmuus sekä tietämättömyys ovat rohkeuden pahimpia vihollisia ja rohkeus saatetaan rinnastaa joidenkin silmissä toisinaan myös tyhmyydeksi tai naiviudeksi etenkin elämän suurten kysymysten äärellä. Välillä mietinkin, miten rohkean ja tyhmän päätöksen tai teon erottaa toisistaan? Omia unelmia tavoitellessani ja pohtiessani haluaisin uskoa, että tyhmiä päätöksiä sen suhteen ei voi olla, ainoastaan rohkeita, mutta unelmienkaan suhteen ei ole realistista kulkea silmät sidottuna perustaen tekonsa rohkeuden piikkiin.


Rohkeiksi teoiksi mielletään yleensä uroteot. Mainitsinkin alussa, että rohkeuden perikuvana mieleen pulpahtaa ensimmäisenä todellisen elämän supersankarit kuten poliisit ja sairaanhoitajat tai sarjakuvista tutut fiktiiviset supersankarit. Rohkeutta löytyy heidän lisäksi myös meidän muidenkin elämästä ja teoista, joskaan ei ehkä yhtä suurin elein. Yleensä niiden huomaaminen vaatiikin avaamaan silmät, sillä todellakaan ei tule ainakaan omalla kohdalla mietittyä tekoja rohkeiksi, vaikka seuraavat kirjoittamani kokemukset ovat rohkeutta vaatineet! Mitkä asiat on sellaisia, jolloin sä oot kokenut itsesi rohkeaksi? 


Mä itse koen olleeni rohkea, kun kuolletin erään toksisen ihmissuhteen, joka oli mulle tosi tärkeä aikanaan, mutta joka sai mut tuntemaan itseni arvottomaksi, oli se vanhan ystäväni puolelta sitten tahatonta tai ei. Opinpahan oleen arvottamatta itseäni muiden kommenttien tai puheiden perusteella, mutta opin myös sen, vaikka saisitkin jostain ihmissuhteesta paljon hyvää, niin se ei aina korvaa sitä kaikkea pahaa oloa, jota se voi sulle aiheuttaa. Rohkeutta on tunnustaa sun oma arvo ja seistä täysin sinuna itsenäsi sillonkin, kun muut yrittää todistaa sut vääränlaiseksi tai vähätellä sua. Ja sähän muuten oot arvokas ihan vaan omana itsenäsi, sanoo muut mitä vain. ♥



Joskus rohkeutta on pysyä siinä tutussa ja turvallisessa, vaikka kuinka tekisi mieli heittäytyä kohti uutta. Meillä jokaisella ei voi olla mahdollisuutta saada haluamaamme heti tässä hetkessä ja toisinaan tarvitsee jatkaa omien tavoitteiden työstämistä, jotta uskaltaa tai edes pystyy seurata unelmiaan seuraavalle askelmalle. Koskaan ei kannata luovuttaa ja rohkeutta onkin odottaa omaa vuoroaan, kun muut tuntuu saavuttavan elämässään jatkuvasti jotain suurta. Itse sain pettynein mielin todeta, että ekalla hakukerralla ei rapsahtanut mulle koulupaikkaa, kuten aavistelinkin blogiin jo keväällä pääsykokeen jälkeen, mutta ensi vuonna yritetään uudelleen sekä tehdään tietenkin myös enemmän töitä koulupaikan eteen!


BLOGITIIMI ETSII UUSIA JÄSENIÄ

Meidän viisihenkinen blogitiimi etsii kolmea uutta jäsentä. Tiimimme on ollut kasassa kaksi vuotta, joten olemme hioutuneet tiiviiksi porukaksi. Olemme kuitenkin kaikki alkaneet kaivata uusia jäseniä tiimiimme, sillä wa-ryhmämme on hiljentynyt alkuajoista ja tiimipostauksien aiheitakin on toisinaan vaikeaa ideoida. Mitään erityisiä kriteereitä meillä ei ole, vaan tärkeintä on kiinnostus yhteistyöhön, avoin asenne ja se, että pystyt sitoutumaan kerran kuukaudessa julkaistaviin tiimipostauksiin. Plussaa tietysti on, jos sinulla on edes jotain yhteistä meidän kanssa. Jos kiinnostus heräsi ja haluaisit osaksi meidän tiimiä, kommentoithan elokuun 1. päivään mennessä jonkun tiimiläisen heinäkuun tiimipostaukseen. Kommenttiin toivomme pientä esittelyä sinusta ja blogistasi. Tämän lisäksi olisi kiva, jos kertoisit miksi kiinnostuit blogitiimistä ja jakaisit tiimipostausidean tai keksisit jotain muuta blogitiimiin liittyvää. Odotamme innolla hakemuksianne, joten nyt vain kommentoimaan!

Jenny  Anniina  Sini  Krista

THIS OR THAT -KESÄVERSIO

Huikeeta tiistaita! Tähän synkkään sekä sadetta lupailevaan harmaaseen päivään on hyvä heittää vähän pirteempää haastepostausta. Viimesimmät päivät oon kuluttanut visusti Sinkkareiden parissa, joten tänään, jos joskus saan tehdä moista kerrankin hyvällä omatunnolla kuunnellen samalla sateen ropinaa. Ihan parasta siis.


Lippis vai lierihattu

Jos tähän luetaan myös mun maailman ihanin paperinen hellehattu, josta en oo muuten vieläkään saanut räpsittyä kuvia! Ehkä sit ihan viimestään Porin reissulla.

Pehmis vai jäätelöpallo

Herneet vai mansikat

Meikäläinenhän on allerginen herneille, mikä on vähän harmi, sillä lapsena niitä tuli mussutettua eikä maussakaan ollut valitettavaa. Tosin mun on silti pakko todeta, vaikka voisinkin vedellä herneitä napaan ilman pelkoa hengitysteiden paisumisesta valitsisin silti mansikat. Mun kesäherkkuna on tällä hetkellä paloteltu vesimeloni ja mansikat sekasin.

Palju vai järvivesi

Mä todella haluaisin oppia taas uimaan järvivedessä, mutta viime kerta tais olla yläkoulussa. Nykyään tulee mietittyä liikaa veden puhtautta ja jollain tasolla kammoksun vesistöjä. Niitä on ihana katsella, mutta en koe olevani mukavuusalueella uidessani tai paatteillessa. Tänä kesänä ajattelin kumminkin kohdata mun järvipelon ja uuden uikkarin saattelemana astella ekaa kertaa melkein kymmeneen vuoteen taas järveenkin uimaan! Pienenä faktana muuten; tiesittekö, että mikromuovia löytyy tätä nykyä myös meidän järvistä jopa yhtä paljon kuin Itämerestä. Pelottavaa miettiä kuinka suuri osa tosta päätyy juomaveden kautta meidän kehoon.

Grilliherkut vai kesäkeitto

Jos on pakko valita jompi kumpi, niin grilliherkut! Syön joo grilliruokaa sillon, kun on tarjolla, mutta se ei ehkä silti olis mun ykkösruoka näin kesällä.


Mökki vai teltta

No mökki, koska en oo kertaakaan vielä tähän ikään mennessä ennättänyt telttaileen! Varmaan sekin täytyis kokea joskus.

Varjo vai auringonpaiste

Rakastan iholle lämpöä hohkaavaa auringonpaistetta, mutta edes suorassa auringonpaisteessa ollessani harvemmin palan saatika rusketunkaan, joten en ikinä tiiä millon oon ollut liian kauan auringossa, joten sen puolesta taas varjo. Sen takia oon muuten aina ihan lakananvalkea, kun on oikeastaan ihan sama kuinka kauan auringossa oon keskellä päivääkin, kun en pala tai rusketu. Tänä kesänä se on tullut todistettua jo muutamiakin kertoja.

Kesäsade vai kesätuuli

Sade tietenkin! Mitään muuta en rakasta ja fiilistele yhtä paljon. Joskus jopa kesäsade voittaa ne aurinkoisemmat päivät.

Lavatanssit vai festarit

Jos vaan vihdoin saisin aikaseksi suunnata lavatansseihin, niin veikkaisin niiden olevan enemmän mua kuin festarien. Toisaalta taas festarit on kans hauskoja ja niilläkin täytyis käydä enemmän.

Roadtrip vai riippumatto

Tällä hetkellä mä vastaan roadtrip, koska onko mitään ihanampaa! Odotan innolla mun ja poikaystävän reissua Porin rannikolle.


Hiirenkorvat vai syreenintuoksu

Syreenintuoksu on virallinen kesän tuoksu, joten tarviiko tätä edes sen kummemmin selitellä.

Mato-onki vai golfmaila

Kumpikin on meikäläiselle lähes täysin tuntematon väline, mutta minigolf on mun lempparipuuhaa, joten taidan siis valita golfmailan.

Millasia vastauksia sulta löytyy tähän kesähaasteeseen? ♥

ASU KAHDESTA KIRPPISLÖYDÖSTÄ

Aurinkoista alkanutta heinäkuuta! Heinäkuu on ihanaa aikaa, sillä mä saan kahden viikon ajan nauttia vielä lomasta, joka tuntuu näin viikonkin lomailun jälkeen jo tehneen tehtävänsä, mutta jonka silti toivoisin tällä hetkellä jatkuvan loputtomiin. Pitkään valvotut illat, kauniit auringonlaskut, valvominen auringonlaskusta auringonnousuun, rauhalliset aamut, aikatauluttomuus, suoratoistopalveluiden suurkulutus... Lista voisi jatkua loputtomiin, mutta onko mitään ihanampaa?


Heinäkuussa on myös tiedossa ainakin yks festaripäivä tai tarkemmin ilmaistuna festari-ilta, sillä suunnataan porukalla Tammerfesteille erään työpäivän jälkeen fiilisteleen Nylon Beatia, jota ootan ihan älyttömästi! 

Tässä kuussa mä täytän myös 22 vuotta eikä muuten tunnu yhtään siltä. Oon edelleen se tulevaisuudesta tietämätön, jatkuvasti pieniäkin päätöksiä ikuisesti pähkäilevä mini-Heli, joka kuvitteli jo 22-vuotiaana tietävänsä elämästä kaiken. Elämä ja ikä yllätti, sillä tiedän tähän mennessä hyvin vähän yhtään mistään, mikä on toisaalta ihan kivakin juttu, mutta toisaalta taas en tiedä. Synttärit tosin on aina ainakin hyvä syy juhlia ja 22 on varmasti hyvä ikä.


Mulla kävi eräällä viikon takaisella kirppisreissulla hyvä säkä, kun bongasin taas kerran Radiokirppikseltä aivan ihanan mekon, joka onkin yks näistä keinokuitusista kirppislöydöistä, joista viime postauksessakin mainitsin. Tän mekon kohdalla en osaa edes tuntea huonoa omatuntoa, sillä tällasta rennompaa (joka mun kohdalla vissiinkin tarkottaa siis kaikkea, mikä ei oo ihonmyötästä, hahah), tummaa mekkoa olinkin etsinyt. Nappien ja kenkien avulla tästä saa muokattua juhlavamman tai arkisemman, joista tää mun versio on joku välimalli. Tän asun heitin ylleni ihan tavallisena lomapäivänä, mutta voisin kuvitella asun soveltuvan myös ihan toimistolookiksi tai illanistujaisiin.


Monikäyttöisiä molemmat löydökset olivat taas kerran, sillä voisin mekkoa kuvitella käyttäväni ajattomasti ympäri vuoden ja mustat klassiset avokkaat taas on huikea kolmen euron löydös ajatellen niin arki- kuin juhla-asujakin. Noi onkin yllättävän mukavat kävellä ja eräs ihana nainen tokas mulle  samaan syssyyn nähdessään mun erittäin hienot testikävelyt keskellä Radiokirppiksen käytäviä ja kysyessään kenkien hintaa, että hyvältä se kävely näytti, joten tosi hyvä löytö vieläpä tohon hintaan! Jonkun selkeesti käyttämättömät popot ja hintalapun mukaan uusi mekkokin sai uuden kodin, jossa niille yritetään kerryttää mahdollisimman monta käyttökertaa. 

Yhden roska on toisen aarre.

KÖÖPENHAMINAN MATKAPÄIVÄKIRJA / TORSTAI

Matkapäiväkirjan osasten finaalipostaus alkaa häämöttään ja enää oliskin torstain jälkeen perjantailta raapustettavaa. Linkkaan postauksen lopuksi jo julkaistut osat, jotka voitte halutessanne käydä lukemassa. Matkasta on kulunut jo reilusti yli kuukausi, joten mä vaan oon ollut turhauttavan laiska ja saamaton näiden matkapostausten suhteen. Nyt, kun aloin muokkaileen noita torstain kuvia, joita on muuten ihan hitokseen (odottakaa vaan sitä kuvapläjäyspostausta), iski kauhee ikävä Köpikseen. Ihastuin selkeesti sen verran kovaa, että sinne on (pian) palattava.

Torstai


Amalienborg Palace

Torstaina meidän eka kohde oli Amalienborgin linna, joka toimii Tanskan kuningasperheen talvikotina. Oli mielenkiintosta tutustua museopuoleen, mutta Tanskan kuninkaalliset ei noin muuten oo mulle kovin tuttuja enkä oo hirveesti seuraillut heitä, joten informaatiotulva oli aika suuri. Nyt tiedän Tanskan kuninkaalliset ainakin nimeltä!


Christiansborg Palace

Christianborgin linna oli tuolloin suljettu vierailijoilta, mutta käytiin kumminkin pyörähtämässä linna ympäri, sillä olihan se upea. Pienenä nippelitietona siellä toimii muun muassa Tanskan parlamentti! Meillä ei muuten ennen linnan alueella kiertelyä ollut hajuakaan, että siellä sijaitsee Kööpenhaminan korkein torni, joka oli vieläpä ilmainen! Sinne päästiin, vaikka muuten linnaan ei tuolloin päässytkään.


The Little Mermaid statue

Päivän päätteeksi suunnattiin kohti Pientä merenneitoa, joka oli muuten tosi pieni siihen nähden, mitä ehkä odotin ja oletin. Hassua, että noinkin pieni patsas on Tanskan suosituimpia (suosituin?) nähtävyyksiä. Oltiin siellä just sopivasti auringonlaskun aikaan, joten kuvistakin tuli mun mielestä ainakin mielenkiintosempia.

Matkapäiväkirjan aiemmat osat: