KUKKAPOWERIA SYKSYYN(KIN)

Vielä ei oo ihan niin kylmät ilmat etteikö ohuiden sukkisten kera pärjäis pihalla mekollakin. Mulla vaan tuppaa kaikki mekot oleen kovin kesäsiä, mutta bongasinkin tämmösen astetta syksysemmän kukkamekon kirpparilta päälle kympillä ja tää oli heti ensimmäinen asu, joka mulle juolahti mieleen, joten eiköhän se tänään päässyt heti käyttöön.


Sitä kukkapoweria tosiaan tarvii ainakin meikäläinen tällä hetkellä, sillä sen pitkän työputken jäljiltä edelleenkin tuntuu siltä, että joku olis pusertanu viimesetkin mehutilkat musta ulos. Ehkä elämä lähtee rullaileen tästä taas ajan kanssa, koska niinhän se teki edellisenkin työputken jälkeen, kun ei jääny liikaa rypeen siinä. Niitä kumminkin tulee ja menee eikä kukaan selviä niistä väsymättä.


Vaikka työt ei ihan niin stressaava seikka oo, miltä saan sen just tällä hetkellä kuulostaan, niin syksystä vaikeen tekee ehdottomasti se, että mun pitäs hiljakseen alkaa pohtiin tosissani jatko-opiskelupaikkaa. Se, jos joku, tuntuu energiasyöpöltä. Mä vaan mietin sitä, että miten jotkut aikuiset voi sanoa olevansa alalla, jolle tuntee ja on aina tuntenu intohimoa, koska mulla ei oo koskaan ollu mitään samanlaista. Mä oon aina miettiny, että olis kiva kouluttautua alalle x, mutta sekin on vaan ollu huonoista vaihtoehdoista paras. Miten ihmiset löytää sen unelmaduunin tai tietää, mikä on se oma unelmien opiskelupaikka?


Jacket / Minimum (second hand)
Dress / Mango (second hand)
Bag / DKNY
Ankle boots / H&M

Musta tuntuu, että mä en tuu saamaan mielenrauhaa ennen, kun oon päässy kokeileen ne kaikki eri vaihtoehdot, jotka houkuttelee ja niitähän löytyy, mutta toisaalta semmoseen ei oo valitettavasti pitkällä tähtäimellä mahdollisuutta, jos haluan joskus saada takataskuun sen korkeakoulututkinnon ja vieläpä siihen päälle alalta töitäkin. Voisko joku kertoo, että mistä tietää, mikä on se oma ala vai valitseeko porukka vaan umpimähkään sen, mikä sattuu tuntuun oikeelta ja hyvältä? Harmi, että ei oo äiti ja iskä enää tekemässä näitä isoja päätöksiä puolesta, koska mä alan oleen aika solmussa mun omien vaihtoehtojen ja ajatusten kanssa.

2 kommenttia:

  1. Oi miten ihana mekko ja muutenkin superkiva asu! :)

    Ja huh, minäkään en ole vielä(kään) löytänyt sitä juuri omaa alaani tai intohimoani uran suhteen, vaikka ikä alkaa olla jo lähempänä kolmeakymppiä.. :D Valitsin juuri sellaisen huonoista vaihtoehdoista parhaan ja se on ollut jees - töitä on ainakin riittänyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Tästä asusta tykkäsin kyl kans ihan superisti ja toi mekko on niin monikäyttönen. :)

      Mä mietin, et onko meistä osa vaan just sellasia, että oikeastaan mikään ei tunnu tarpeeks omalta uravalintojen suhteen, että sit harrastusten tiimoilta löytyy ne aidot intohimon kohteet tms. Ehkä mekin vielä joskus törmätään johonkin alaan, joka vaan nappaa niin lujasti kiinni ajatuksiin, että se tulee oleen se intohimo uravalinnoiden suhteen. Toivon ainakin niin!

      Poista