NAINENKO ON NAISELLE SUSI?

Alunperin mun piti tulla kirjotteleen teille tänään ihan eri aiheesta, mutta mielessä onkin pyörinyt vahvasti muiden arvostelu ja aiheeseen liittyen ne jokaisen rakastamat kateuskortit sun muut. Aiheen pohdinta sai alkunsa kauppareissulta, jollon sain jostain syystä eräältä iäkkäämmältä naiselta tosi pitkän (ja just sellasen arvostelevan, jos tiiät mitä tarkotan) katseen päästä varpaisiin luultavasti asuni takia. Tää ei oo suinkaan ensimmäinen tapaus laatuaan ja kun näitä tuntuu sattuvan tämän tästä naispuolisille kavereille yllättäen niissäkin tapauksissa juurikin toisten naisten toimesta.


Mun mielestä asussa ei ollut mitään syytä, miksi mulkaista arvostelevasti, koska ensinnäkin paljasta pintaa näkyy pieniltä osin ainoastaan reisistä, jotka nekin on vuorattu mustilla sukkiksilla ja toisekseen asu ei ollut millään tapaa epäsiisti. Harmi, että positiivisten ja ystävällisten hymyjen sijaan mulkastaan halveksuvasti toista, joka on päättänyt kerrankin sen tuulipuvun sijaan vetästä päälleen jotain vähän parempaa. Tai mun tapauksessa työvaatteiden sijaan, heh. 


Otsikon sanonta tuli mieleen, kun aloin kelaan läpi kaikkia samankaltaisia tapahtumia. Millon oon kuullut toisten naisten suusta "vittu mikä lortto", vaikka tätäkään mun ei pitänyt kuulla, mutta jep, kyllä kuulin ja sen kaksikon tuijotus ei jättänyt arvailujen varaan kenestä oli kyse. Tämäkin täysin ulkonäön perusteella tehty oletus, vaikka mun ulkonäössä ei mikään moista viestinyt silloinkaan. Millon sitä kuuleekaan kaikenlaista supinaa useimmiten nuorten tyttöjen suusta ja yrität vaan hymyillä tyhmästi, että et muka kuule sitä kaikkee mitä ne suustaan suoltaa arvostellen sua tai muita. Päässä pyörii ajatus siitä, että miksi joku kokee olevansa etuoikeutettu sanoon sanaakaan arvostelevaan sävyyn toisesta tai toisen ulkonäöstä. Missä on menty vikaan?


Rehellisesti sanottuna vihaan sanontaa nainen on naiselle susi ja oonkin enemmin sitä mieltä, että joillain on vaan suuri tarve arvostella muita purkaakseen tyytymättömyyttään omaan elämäänsä. Kukaan ei oo puhdas pulmunen tämänkään asian saralla ja voin itse sen myöntää, mutta mä oon jo sen verran kasvanut katkerista (teini)vuosistani, että en enää ikinä sanois yhtäkään pahaa sanaa toisen ulkonäöstä, luonteesta tai mistään seikasta, mihin ei ulkopuolisena voi yksinkertasesti vaikuttaa. Kellään ei oo oikeutta arvostella toista, niin naivilta kuin se varmaan kuulostaakin. Haluan uskoo hyvään ja positiiviseen sekä siihen, että sä saat tasan saman mitä annatkin. Siitä kiitänkin itseeni tuhannesti, että mulla on itsetunto sen verran vahvalla pohjalla, että moisten kommenttien kuuleminen ei herätä muuta kuin ihmetystä, mutta jonkun herkemmän itsetunto saattaa kärsiä jo tollasestakin kommentista.


Jotkut tuntuu höyläävän kateuskorttia näissä tapauksissa oikein olan takaa ja kyllähän sitä aina miettii, että selkeesti arvostelun kohteella on sit jotain, mitä arvostelija halajaa. Sitä en ymmärrä, että miksei yritetä vaan inspiroitua muista ja hommata sitä juttua itsellekin, jos se oma tyytymättömyys tai jonkin tavaran puute tai muu vastaava niin pahan olon tekee, että toisesta parit pahat sanat on suollettava muiden ihmisten korville sen takia. Luultavasti jo mielen sopukoissas tiesit tän, mutta ne pahat sanat ja katseet useimmiten kertoo susta itsestäs enemmän, joten mieti ens kerralla paristi mitä annat itestäs muille niiden avustuksella.

Ootko säkin saanu osakses arvostelua ihan vaan ulkosin perustein? Onko kyse aina jonkin sortin kateudesta vai piileekö arvostelun takana sun mielestä joitain muitakin syitä?

Kommentit

  1. Musta toi on hyvin inhottavaa ja oon itekin kokeunu tota samaa. Ihmettelen jos joku sanoo ettei olisi edes kerran elämässään saanut tuomitsevan katseen. Kerra mulla oli niin huono päivä että kysyin mua pahasti mulkoilleelta ehkä pari vuotta vanhmalta naiselta, että mitä. Ei halunnu vastata, joka sit taas suututti enemmän. Jos en ulkonäöltäni miellytä silmää niin ei tarvitse sitten tuijotella. Musta tuntuu että moni tällanen tapaus on joko sellanen, jossa se mulkoiltava ei oo jollain tavalla viehättävä tai sitten (enemmän kallistun tähän) ollaan kateellisia ettei näytä samalta kuin toinen tai sillä toisella on se itsevarmuus käyttää jotain vaatetta, asustetta yms. jota itseltään ei löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin kans samaa, että tosi monille tuntuu tapahtuvan tätä samaa! Ja välillä se kyllä pistää ärsyttään niin suunnattomasti, jos just kuulee jonkun haukkuvan kaverilleen jotain ohikulkijaa, minkä selkeesti itsekin kuulee tai huomaa jonkun tuijottavan halveksuvasti. Tekis itekin mieli ens kerralla näpäyttää sanomalla jotain oivaa. Miksei mieluummin oikeesti voida hymyillä toinen toisillemme, ehkä jopa kehua, jos sille päälle sattuu ja jättää semmoset happamat mulkoilut ilkeine kommentteineen!?!? Mä oon ainakin sen huomannut, että paremman mielen niin itelleen kuin muillekin saa kehumalla ihan tuntemattomiakin ja parhautta on ne tyypit, jotka hymyilee vastaantulijoille. ♥ Oon niin kyllästyny siihen, että pidetään toista huonompana ihmisenä tai sitä vastoin koetaan se jotenkin uhkana. Siinähän se oma itsevarmuus myös kasvais, jos antaa toisellekin vapauden olla täysin oma itsensä ja antaa näyttää siltä miltä näyttääkään.

      Poista

Lähetä kommentti